Domo Sum

Happy?

2012-01-05T23:44:00.000+02:00

Tämän postauksen tekeminen ei ole ollut helppoa. On niin paljon sanottavaa ja julkaisemattomia kuvia. Ja sitten, lopulta ei kuitenkaan osaa sanoa mitään. Aika kuluu, ja blogitauko pitenee. Syksyn menetykset painavat mielessä, tuntuu pinnalliselta näyttää mitään sisustuskuvia kun päällimmäisinä elämässämme on ollut suru ja huoli.

Syyllisyyden ja murheen keskellä on ollut myös itsekkäitä ajatuksia. Tällä hetkellä minulla on vain kaksi lemmikkiä. Pulmu-koiruli, 3 ja puolivuotias seropi, sekä 17 vuotias Maine Coon kissa Demi. Näin köyhä lemmikkistatus on ollut minulla viimeksi 20 vuotta sitten. Itsekkäästi kehtaan ajatella kuinka MINÄ pärjään jos/kun aika toisesta rakkaasta jättää!!

Syystäkin olen ollut hieman huolissani varsinkin Demistä. Vihdoin vein Demin eläinlääkärille tarkastukseen, vaikka mitään erityistä en sen käytöksessä ole huomannut. Selvisi munuaisten vajaatoiminta ja sydämen sivuääni. Nyt loppui kisulilla karjalanpaistin mässäily, ja ruokavalio on nyt täysin rajattua. Lisäksi ohjelmaan tuli jokapäiväinen sydänlääke.

Kylläpä mieli osaa kerätä syyllisyyttä. Kun väkisin tunkee lääkettä kissan kurkkuun, saa aluksi niin töykeän katseen vastaan, että luulee kissan vihaavan ikuisesti. Mutta toisin kuin ihmissuhteissa, kissa ei hylkää 17 vuotista ystävyyttä pienen erimielisyyden vuoksi.

Kaiken mielipahan keskeltä löytyy yllättäen myös onnellisia hetkiä. Kuten silloin, kun Demi tulee vatsan päälle nukkumaan ja nukahdan sen lämpimään kehräykseen. Ja Pulmu, tuo hassu höppänä, on kuin minä itse. Sitä on vaikea innostaa aamukuudelta reippauksiin. Tosin viikonloppuisin se herää ennen minua, ja tulee herättämään...

Ja kuten tavallista tänäkin vuonna joulu tuli aivan yllättäen, ilman varoitusta.

Työkaverilta olen saanut vanhat glögimukin kehikot, laitoin niihin sammaleeseen kääräisemäni hyasintit. Tarjotin löytyi kirppikseltä.

Prinsessani baletin joulujuhlassa.

Joulusuukkoja tonttulakilla.

Itse tehtyjä heijastimia lahjaksi.

Spesiaalille ystävälle spesiaali lahja. Vähän bling-blingiä.

Olen kiitollinen, ja liikuttunut kauniista, ihanista ja kannustavista kommenteista, joita olen saanut. Kiitos kaikille! Yksi mieleenpainuvimmista on ollut Mustakissan lähettämä runo:

Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon,
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden mutta palaan
uniinne toisinaan.

-Kaarina Helakisa: Taivaskissa-

In Memoriam Loru

2011-12-05T20:55:00.001+02:00

Ja yhtäkkiä tuli hiljaista.

Kaikki jotka muistavat Lorumme livenä, tietävät kuinka Loru tykkäsi kommentoida kaikkea omalla haukunnallaan. Vieraat haukuttiin pystyyn jo ovella, varmuuden vuoksi aina uudestaan vessasta tai yläkerrasta tullessa. Loru haukkui sähkövatkaimen, saumurin ja ompelukoneen. Ruohonleikkuri ja harava saivat myös kommentit. Miehen kanssa sanoimme Lorua poliisiksi, sillä koiruli puuttui mielellään kovaääniseen riehuntaan, riitaan, nauruun ja tanssiinkin. Jos Pulmu ajoi takaa kissaa, siitä rangaistiin varmuuden vuoksi molempia.

Lorulla oli alusta asti tiukat säännöt, ei ruokaa pöydästä, ei asiaa vuoteeseen tai sohvalle. Joskus, ihan vaan osoittaakseen oman tärkeytensä, se hyppäsi sohvalle, ei koskaan kuitenkaan isännän nähden.

Loru inhosi tassuihinsa ja turkkiinsa koskemista, mutta sieti sitä silti jotenkin. Sen saattoi jättää yksin pihalle, eikä se siitä lähtenyt, vaikka olisi helposti voinut. Sisälle tahtomisestaan se kertoi tietysti haukahduksella. Iltamyöhään ennen nukkumaanmenoa päästin sen pihaan vielä viimeiselle pissille, ja haukahtelun alettua päästin sen sitten sisään. Loru kyllä tiesi mitkä kelit vaativat tassujen pyyhkimistä, ja vaikka kuinka yritin luistaa tehtävästä, se odotti eteisessä kysyvän näköisenä, kunnes palasin hammaspyykiltä.

Haukahtelun lisäksi Lorun pakkomielteisiin kuului pallohulluus. Niin kauaa ei kukaan jaksanut palloa heitellä, ettei Loru olisi sitä leikkiä halunnut jatkaa. Palloihin laskettiin myös kävyt, ja niistä Loru tunnisti aina erehdyttävästi juuri sen kävyn, jota oli juuri heitetty tai potkaistu.

Loru oli useassa joulukorttikuvassa, näissä myös Waldo- ja Bellavainaat.

Alkoi tuulla. Pulmu painoi päänsä alas ja puski päin tuulta. Kävelimme tuttua reittiä, nyt ihan kahdestaan keskellä yötä. Käännyimme kotiinpäin, alkoi sataa vettä. Vai satoiko? Kasvot olivat märät mutta maa oli kuiva. Portilla Pulmu kääntyi vielä katsomaan tuulta. Loru oli päässyt perille.

11.3.2000-01.12.2011

Haikeus

2011-11-11T23:36:00.000+02:00

Hei sinä joka vierailet blogissani. Klikkaa oikeanpuoleisesta palkista nuolta, ja laita kaiuttimet päälle. Kerron kohta lisää.

Tämänhetkistä tilannettani ei voi kutsua suruksi. Vaikka ei se olisi kai väärin surra 14 vuotista ystävyyttä (kts ed. postaukseni). Papu syntyi poikueensa ensimmäisenä, katkaisin omin kynsin sen napauoran, kun emo ei vielä oikein ymmärtänyt mistä on kyse. Heti Papun ( =Bailando, Bali) synnyttyä päätin pitää sen itselläni..

Pahinta ei ole se hetki kun eläinlääkäri sanoo: sydänääneet ovat hiljenneet. Vaikka silloin kyyneleitä valuukin. Papu on nyt kissojen taivaassa. Pahinta on, kun huomaa, että olen päivän elänyt ilman ajatusta kuolleesta, rakkaasta lemmikistä. Elämä jatkuu, ainakin toisilla. Päivistä tulee ihan samanlaisia kuin edellinen. Mielessä on haikeus, melkein kaipaus surusta. Ole onnellinen siitä mitä sinulla on! Olen, olen!

Papun emo muistuttaa joka ilta että jotain puuttuu. Demi kutsuu iltaisin mourunnallaan pentuaan. Tai mitälie ajattelee. Sydäntäni koskee. Demi on nyt ainoa kissani. Pelkään koko ajan koska Deminkin aika katoaa.

Murheet kasautuu. Lorusta (collie) löydettiin kasvain. Ollaan päivä kerrallaan, ja katsotaan kuinka koira voi. Kasvainta ei voi poistaa. Ollaan kiitollisia jokaisesta hetkestä. Vieläkö jouluun? Vieläkö 12 vuotis syntymäpäivään? Kävimme vielä mökillä harvinaisen myöhään syksystä. Siellä Loru on aina tykännyt olla. Olikohan viimeinen kerta. Voiko joulua odottaa, voiko siitä iloita kun aika vähenee.

Olen lukenut blogiystävieni postauksia ja yrittänyt ammentaa niistä iloa ja ideoita. Paljon on mukaan tarttunut, mutta voimat ei riitä toteutukseen, ei liioin kommentointiin. Kiitos kauniista sanoista ja ajatuksistanne!

In Memoriam Papu

2011-10-24T22:27:00.000+03:00

Yksi on laumasta poissa.
Papu 30.1.1998-24.10.2011

Tähän ei kyllä koskaan totu!

Tervetuloa keijumaahan

2011-10-08T23:21:00.000+03:00

On koittanut kaivattu juhla-aamu

satuperhoset riemusta hihkuu:

"Koska lähdetään, joko lähdetään, Keijun syntymäpäivää vietämään?"

Halki niityn tuhatkukkaisen

satuperhot valssia tassien,

piruettiin, volttiin taipuen

taittavat taivalta leikkien.

Rantakivillä hetki huilataan

ja kuunnellaan puron solinaa.

Pikkuiset perhoset kiiruhtakaa!

Keiju jo vierairaan odottaa.

Keiju-Prinsessani 7.10.11; 6-vuotta.

Arvonnan tulos

2011-09-11T00:26:00.001+03:00

Ei mitään uutta auringon alla, ainakaan täällä. Pitkään vaivannut kiire jatkuu ja jatkuu. Vuorokaudesta on selvästi vähennetty tunteja ja kesäkin meni niin nopeasti että takuulla siihenkin on jo verottaja iskenyt. Siemenestä kasvattamani samettiruusu oli kuin olikin kerman vaalea, niinkuin pussissa luvattiin, olen siihen huisin tyytyväinen. Kiirettä syytän siitäkin että en ole ehtinyt reppanaa vaihtaa isompaan ruukkuun, no, kukkii sentään noinkin.

Jo viime syksynä olin tosi tyytyväinen siemenestä kasvatettuihin astereihin, niinpä niitä laitoin tänäkin vuonna.

Onnekkaasti oli kukkapurkkiin joutunut auringonkukansiemen, yksi ainut kukka sieltä kurottelee kohti taivaita.

Vielä yksi ruusunkukka.

Krysanteemi kirpparilta ostetussa metalliämpärissä.

Vähän myöhään laitoin hajuhernettä kasvamaan, nyt se kukkii vasta hienoja valkoisia kukkiaan.

Kiireessä järjestin pojan 8-v synttärit, mies oli kätevästi työ/huvi?tms matkallaan, mutta saapui sopivasti valmiiseen kahvipöytään.

Joissakin puuhissa oli pakko mennä siitä, missä aita on matalin, ja käyttää lapsityövoimaa. Prinsessa koristeli karkeilla valmiita kauralastuja.

Kuvassa vasemmalla päivänsankari, oikealla pikkusisko Prinsessa ja keskellä kummityttöni, jonka kasvot olen sutannut, koska en ole kysynyt lupaa kuvan julkaisemiseen.

Velmun kanssa yhdessä suunniteltiin kaverisynttärit. Kutsukorttiin Velmu piirsi itse kuvan, jonka skannasin ja tulostin kaikille kutsutuille. Synttäreistä muodostui merirosvoaiheinen, sillä toiveena oli aarteenetsintä.

Ompelin pellavakankaasta pieniä pussukoita jotka täytettiin suklaakolikoilla.

Pussukat sullottiin miehen lapsena(?) tekemään arkkuun ja arkku pihalle pensaan suojiin. Työpaikallani viime tingassa tehdyn hyvin suppean gallupin tuloksena jouduin tulostamaan lapsille netistä kartan, jonka mukaan aarretta etsittiin. (ELI suuri osa työkavereista oli sitä mieltä että merirosvosynttäreihin kuuluu ehdottomasti kartta aarteenetsinnän yhteydessä) Onneksi lapset olivat liian innostuneita kiinnittääkseen mitään huomiota karttaan, ja huijasin niitä milloin hyppimään kolme hyppyä vasemmalla jalalla, milloin peruuttamaan/etenemään askeleita... Minulla oli ainakin mielettömän hauskaa!

Värjäsin spritea elintarvikeväreillä eri värisiksi. Lapsista oli hauskaa tehdä sekoituksia!

Blogini 3-v. synttäreiden arpajaisvoittaja on selvinnyt. Onnittelut Salaisen puutarhan emännälle, laitahan sähköpostilla osoitetta, os. sivupalkissa, niin lähetän sinulle palkintosi.

Tuntuuko kenestäkään muusta siltä että kummasti aika on piinallisen pitkään kortilla? Olen toki sydämmellisen kiitollinen siitä että viikonlopuiksi järjestyy kummasti aina jotain kyläilyä tms. Mutta kun väliin ei jää juuri hengähdystaukoja. Toisaalta lapset vaativat jatkuvasti jotain ohjelmaa, miten Teillä vaatimukset hoidetaan? Tuntuu hienolta kun lapset tekevät omia ystäväkontaktejaan, toivon aina että joukkio ajautuisi meille, jolloin pystyn jollain tapaa olemaan kuulolla tapahtumista. Pojan jalkkis on nyt loppunut talviajaksi, voi miten mukaansatempaava hieno harrastus siitä tulikin koko perheelle kesäksi. Nyt on Prinsessan toiveiden vuoro, hän halusi balettiin.

Rentouttavaa viikonloppua!

Ystävistä parhaat ja Miehestä mittaa

2011-08-27T00:23:00.000+03:00

Ihan hullua että tämä aika karkaa ihan käsistä. Viimeisiä lomapäiviä viedään ja kyllä olen nauttinut mutta toisaalta liian monta projektia on joko mietintämyssyn alla tai keskeneräisiä. Ihana asia tässä kesässä on ollut se, että olen saanut uuden ystävän. Tai oikeastaan olen hänet tuntenut yli viisi vuotta, mutta nyt vasta olemme enemmän olleet tekemisissä. Onko kenelläkään liikaa ystäviä, no ei minulla ainakaan joten tästä olen tosi iloinen. Jos tätä luet R, niin kiitos sinulle!

Parasta tässä on se että ystäväni asuu ihan lähellä, hänellä on pauttiarallaa samanikäiset lapset sekä kissoja ja koira! Niin paljon yhteistä. Koiramme ovat jo kavereita, lapset ihan bestiksiä, kissoja tuskin kannattaa toisiinsa tutustuttaa.Ylimpänä olevan kukan tein ystävälleni pihan ja pihakadun pientareen kukista. Kortti on hänen tyttärensä syntymäpäiville joihin Prinsessa kutsuttiin.

Ystävistä puheenollen, sain vähän vanhemmalta ystävältäni (Ruosteisten Romuaarteiden Maisterilta, jolta myös ihanan ruosteisen mallinuken jalan, mm.) vanhoja kauniisti patinoituneita kukkaruukkuja. Ne oli niin sievästi pakattu vanhaan perunalaatikkoon, että koko paketti oli minun silmissäni aivan täydellinen. Niimpä olen antanut laatikon kera kauniine ruukkuineen koristaa paviljonkia niin kauan, että lupiiniakin jo väliin pukkaa...

Kärhökin on aloittanut uuden kukinnan.

Ruosteisten Romuaarteiden Maisterilta sain myös tämän ihanan "hanalaatikon" jossa kukkii paraillaan vaalea, siemenistä kasvattamani samettiruusu.

Myöskin siemenestä esikasvatetut unikkoni lopettelevat kukintaa ja kosmokset aloittavat.

Vuosi sitten ruukkukasvina kukkineet liljat ovat intoutuneet nyt kukkapenkissä upeaan kukintaan, ja niiden väri on paljon kauniimpi valkoinen kuin edellisten, ja ah mikä ihana tuoksu!

Vierellä (yllä) amppeliorvokin siementämiä karkulaisia.

Keltaista kukintaakin on.

Tämähän menee ihan ystävillä pröystäilyksi, sillä vielä ERI ystävien kanssa käytiin Pinsiön Pehtoorissa, ja mukaan lähti kauan himoitsemani ranskalaiset ikkunaraudat.

Kuva ulkoa...

...ja sisältä.

Pehtoorista mukaan tarttui myös rullateline. Tällaisia olen jo kauan muiden huusholleissa (blogeissa) kuolannnut ja nyt minullakin on minne pitsit säilöä.

Kirpputorilta löytyi vanha salkku.

Oliskohan jonkun eläinlääkärin tai vastaavan vanha..?

Meidän perheessä mies yleisemmin hoitaa kauppaostokset eikä ihme. Nyt kun mies on ollut muutaman päivän matkoilla, saatan kuluttaa kauppareissuun kolme tuntia, ja harmittavan paljon rahaa.

No onko se nyt ihme kun kaupasta tarttuu mukaan aina jotain ylimääräistä, kuten nämä ihanat viiden euron kumitossut ruusukoristeilla, Prismasta.

Armaani on ollut työmatkalla(?) Espanjassa, tänään myös Velmu lähti yökylään kaverilleen. Vietettiin Prinsessan kesken Tyttöjen iltaa. Ihanan mutkatonta ja mukavaa. Ei sillä etten ikävöisi. Mutta sen olen huomannut Miehen poissaollessa:

a) Mies tekee paljon kotitöitä,

ja

b) Mies sotkee ihan tolkuttomasti meidän huushollia

Plusmiinusnolla. Noinniinku laskennallisesti.

♥♥♥

Kiitos kaikille aivan ihanista kommenteista! Pahoitteluni, etten ole ehtinyt vastavierailuilla käydä, mutta sekin aikanaan.

Vielä on muutama päivä aikaa osallistua arvontaan (linkki sivupalkissa).

Koululainen ja kirppisaarteita

2011-08-10T23:57:00.002+03:00

Reippain mielin lähdettiin sitten aamulla kouluun. Ekaluokkalaista jännitti selvästi, mutta niin äitiäkin!

Kirpparilta löytyi vihdoin tarpeeksi edullisesti (6€) ja tarpeeksi ruma kello tuunattavaksi. Ohje on Katja Rinkisen kirjasta ja blogista Parolan asema tuttu ja jo jonkin aikaa kokeilua haastava. Kello varsinaisesti purettiin ja säästämisen arvoinen oli lasikupu. Alustan maalasin spraymaalilla (tällä kertaa maltoin ravistella purkkia). Tarkemmat ohjeet täältä.

Lasikuvun alle laitoin ihanan kirppisaarteen, vanhat kuluneet vauvankengät.

Pensasruusu Fairy kukkii puutarhassa.

Pensaassa on kahden lajin kukkia.

Kirsikoista on ollut iloa lähinnä kakun koristelussa ja lasten suissa.

Kirpparilta lähti mukaan myös reilusti ruosteinen vaaka.

Vaakoja on tullut muutama keräiltyä.

Pimenevien iltojen ja kutsumattomien vieraiden varalta haksahdin ostamaan aurinkokennolamppuja. Tykkään mallista ja toimiihan ne. Tosin valaisuteho on varsin nimellinen.

Muistakaahan osallistua arvontaan!

Jugendkaappi rappiolla

2011-08-07T22:37:00.001+03:00

Kiitokset kaikille kommenteistanne ja osallistumisesta arvontaan, siihen on aikaa osallistua vielä elokuun loppuun. Loma on alkanut ihan kivasti muutamaa pientä vastoinkäymistä lukuunottamatta. On käyty Puuhamaassa, Viikinsaaressa ja torilla aamupalalla. Ennen lomaani olkapää kipeytyi pahasti, ajattelinkin jo että tätä vaivaa sitten kestääkin varmaan koko loman. Mutta onneksi kunnon tujaus kortisonia suoraan kipupisteeseen ja vaiva on lähes kokonaan hävinnyt.

Vaikkakin olen yrittänyt varoa olkapäätä suuria rasittamasta, yksi tärkeä juttu piti tehdä. Miehen kanssa siirrettiin varastosta kaappi terassille ja edelleen rottinkihyllystö terassilta toiseen varastoon. Kummallista kyllä näinkin pieneen operaatioon meni lähes vuosi suunnittelussa, ja homma täytyi tietysti tehdä juuri silloin kun se olisi ollut ehdottoman epäsopivaa noin niinkuin terveyden kannalta. Jugendkoristeisen kaapin olen saanut ystävältäni, olisi mennyt muuten kaatopaikalle. Noin vuosi sitten sain ystävältäni paljon ~~selittävän~~ selitellyn puhelun:

Mulla olis täällä sellanen kaappi, joka haisee ihan navetalle. Siitä mulle tulikin sut mieleen...

(Navetan hajustako??)

No, naurulle ei meinannut tulla loppua.

SIIS että jos sulla olis paikka sille ulkona missä se haju ei häiritse...

Kaappi on siis ollut vuoden meillä kylmässä varastossa ja navetan haju on ja pysyy. Nyt varastokin jo haisee navetalle. Mutta kaapista en luovu. Laseja ei toimitukseen kuulunut, joten korvasin ne laittamalla kananverkkoa oviin.

Kaapin päälle innostuin kasaamaan kaikenlaista kirpparitavaraa.

Eräs toinenkin ystäväni tietää intohimoni kaikkeen romuun. Jopa hänen miehensä osaa käyttää lauseessa sellaisia sanoja kuin "aarre" ja "patina". Heiltä olen saanut vaikka mitä kivaa, kaikki ei tosin ole vielä jalostunut esityskelpoiseen muotoon.

Tämäkin ruostunut mikä-lie. Innosti heti mielikuvitusta muokkaamaan siitä vaikka...

...sovitusnuken jalan. Kananverkkoa vaan ympärille ja kappas kun sattuikin omista kirppis-romu-varastoistani löytymään sopiva puinen nuppi.

Spraymaalilla vielä valkoista ja siivet selkään.

Jos malttaisi edes pari minuuttia sekoitella maalipurkkia huolellisesti, jäisi hienot, tahattomat krakleerauksetkin syntymäti.

Kaikki ei ole sentään mennyt ihan niinkuin strömsössä. Meillä kävi varkaita. Varastossa, ei onneksi sisällä. Silti tuli aika haavoittuva olo. Ei sentään mitään navetanhajuisista tai ruosteisista aarteistani hävinnyt. Elektroniikkaa kähvellettiin, eli mies oli aikaas kiukkuinen.

Mitä hyvää tästä seurasi?

Varaston oveen saatiin vihdoin lukko ja mies oppi lukitsemaan myös autonsa ovet. Varastoon tuli vähän lisää tilaa, se on hyvä se. Hyvää sanottavaa on myös poliiseista, jotka tulivat paikalle ottamaan sormenjälkiä(!!). Ja aikaas nopeastikin tulivat, vaikka luulin ettei tällaista kovin kiireelliseksi priorisoitu. Olivat hyvin empaattisia miehen menetykselle.

Mitä pahaa?

Vähän on omalla pihalla turvaton olo. Mielessä pyörii lukuisia kysymyksiä joista pahin on Tuleeko se takaisin?

Mitä hauskaa?

Nynne pollarit tuli -hihkaisi Prinsessa ja kuiskasi sitten vielä hiljaa: Eihän ne mua sitten vie?

Muistakaa pitää ovet lukittuina!

Kirjaähky ja arvonta

2011-08-01T00:34:00.000+03:00

Kaksi hyvää uutista! Ensinnäkin, olen pitänyt tänään kolme vuotta tätä blogia, Domo Sum. Se on latinaa ja tarkoittaa "Olen kotona". Kolmivuotissynttäreiden kunniaksi on tiedossa ARVONTA!

Alennusmyyntien kunniaksi olen ostanut ranskankielisen tiekyltin, Villa Rosmarinista.

Kovasti on nyt julkaistu ihania sisustus-, puutarha- ja askartelukirjoja. Niitä on tullut rohmuttua mm. Adlibrikselta.

Ihana puutarhakirja ei liian kliinistä ja pikkutarkkaa vaan justiinsa kaikkea söpöä.

Ihanat kuvat inspiroivat mutta teksti kökköä käännöstä ja itsensä toistoa.

Taattu ihqukirja Anna Örnbergiltä, helppoa ruotsia ja tosi paljon uutta ja inspiroivaa.

Kuvien tunnelmaltaan ihan vertaansa vailla, ikävä kyllä ruostunut saksan kielen taito luovutti lukuyritykset alkusivuille.

Helppoja ompeluita ja kauniita maalaisromanttisia sisustuskuvia.

Päällimmäisenä pinossa olevan Pärlor på tråd -kirjan lahjoitan arvonnan voittajalle. Kirjassa oli sinänsä hauskoja ideoita, mutta ei mitään mullistavaa uutta. Ohjeet olivat helppoja kouluruotsilla ja selkeiden kuvien ansiosta. Pari ideaa kirjasta on hautumassa toteutukseen, mutta mielelläni annan sen nyt eteenpäin kirjaähkyä helpottaakseni.

Arvonnan säännöt ovat seuraavat: laita viesti kommentointikenttään ja olet mukana, anonyymit mielellään jollain nimimerkillä. Omaan blogiin linkittäminen ansaitsee kaksi arpaa. Arvontaan on aikaa osallistua koko elokuun.

Hortensiani kukat ovat jo niin painavat, että varret kaartuvat jo uhkaavasti pöytää kohden. Onneksi kukat eivät ole sentään kastuneet, se olisi varsille liikaa.

Valkoiset liljat kukkivat aidan vierellä. Ne ovat niin mieltä ilahduttavat, että tahtoisin tallettaa hyvän olon tunteen purkkiin ja säilöä sitä talven pimeitä ja kylmiä iltoja varten...

Ai niin ja sitten se toinen hyvä uutinen : Minä olen KESÄLOMALLA!!

Heinähattu haasteeseen

2011-07-21T22:06:00.000+03:00

Kaunis, kerrottu paavalinkukka tarttui mukaani ruokakaupassa. Muutama päivä lipaston päällä, ja se oli aivan kissankarvoissa...

Puistomatkalla lasten kanssa keräsimme siankärsämöitä ojista ja tienvarsilta. Prinsessa halusi omansa maljakkoon.

Minulla oli mielessä Pajupirtin Kaisan kesähaaste, ja tein kukista kranssin portille.

Vähän ehkä turhan perinteinen toteutus haasteelle, jospa keksin jotain muuta. Olkihatun päällystin sisalkuidulla, köydellä ja verkon palasella. Kaikki ovat olleet aiemmin toisessa käytössään joten hattu on nyt täysin kierrätetty.

Hattua olen pitänyt aiemminkin ulkokoristeena, alunperin se oli työkavereiden lahja-lakitus reilu vuosi sitten syntymäpäivänäni.

Muutakin kierrätystä on harrastettu. Pistaasipähkinöiden kuoret sekoitin vesi-liimaseokseen ja annoin kuivua isossa sydänmuotissa.

Kirpputorilta löytyi ruosteinen lehmänkello. Lapsille se on hiljaisuuskello, jota kilistetään silloin kun meteli alkaa nousta liian suureksi.

Linnuille on laitettu pieni vesiallas. Vesiaihe on etupihalla, tietysti, fengshuin mukaan.

Armaani kanssa olemme etsiskelleet sopivaa laatoitusta sorapolun peitteeksi, toistaiseksi mukaan on kaupasta irronnut vain pieni valkoinen karpaattienkello.

Unikot kukkivat. Sade piiskasi ne päivällä maata vasten, toivottavasti siitä elpyvät.

Edelleen kärhö kukkii.

Vuosi sitten saamani valkoinen amppeliruusu kukkii. Nupun aukeamista on seurattu tarkkaan.

Valkoisessa köynnösruusussakin on kukkia.

Ikeasta ostettu hortensia on päivä päivältä komeampi.

Kirpparilta löytyi edullisesti kuudella eurolla vanha ruostunut lampunrähjä. Armaani ei käsittänyt yhtään miksi se oli minulle oikea löytöjen löytö.

Nukke maksoi puolitoista euroa, siitä tuli jotenkin niin nostalginen olo, olisikohan minulla ollut samanlainen lapsena... Vatsan vingutusmekanismikin oli kunnossa (kamala ääni, eikö lapset pelkää sitä, ihan kuin koiran lelu).

Valkoinen malva.

Pelakuut varaston seinällä.

Miehen kummitädillä oli syntymäpäivät, tein hänelle kortin.

Sarah Kay, 3D.

Sisustusrintamalla on ollut aika hiljaista. Keittiössä on vähän vaihdeltu järjestystä hyllyillä.

Lastenhuoneeseen vaihdoin verhot. Verhot on ostettu edullisesti Ellokselta.

Kirsikkasatoa odotellessa...

Ruusu tyynyssä ja puutarhassa

2011-07-01T23:47:00.000+03:00

Jokin aika sitten sain tehtyä kauan suunnitteleman ruusutyynyn. Tarvikkeeksi ostin ison palan sifonkia, sitä oli kyllä ylimäärin, mutta oli vaikea arvioida menekkiä. Suurpiirteiseen tapaani surauttelin saumurilla kaksinkerroin taitellusta kankaasta erilevyisiä pätkiä, rypytin, ja kiinnitin taustakankaaseen uloimmasta reunasta alkaen. Kapeimmat soirot jätin keskustaan. Tyynyn taustakankaana käytin jämäkkää pellavaa. Ruusutyynyn taakse ompelin vetoketjun ennen osien yhdistämistä.

Ikeasta tuli ostettua valkoinen hortensia, laitoin sen kirpparilta ostamaani samovaariin.

Köynnösruusu Flammentanz kukkii. Väri ei ole ihan lemppareitani, kylkiäisenä saatu. Mutta kyllä siinä on mahtavat kukat! Terälehdet ovat kuin samettia, harmi ettei se kuvista välity oikean laisena.

Ei ole ihan tämä Jackmanniikaan kärhöistä mieluisin, mutta kiva kun se on niin talvenkestävä.

Amatööripuutarhuri tarvitsee paljon onnea taimivalinnoissaan, ja kerrankin on lykästänyt, sillä osasin valita yhteen kukkapenkkiin kasvit, joilla näen sen kukkivana koko kesän. Ensin kukkivat narsisssit, sitten tornionlaaksonruusu ja juhannusruusu, nyt kukkaan puhkeavat valkeat malvat ja myöhemmin vielä peittoruusu Fairy ja Mustilanhortensia. Kantapään kautta näitä opetellaan, keväällä hehkuttamani runkosypressi otti ja kuivui ruskeaksi. Kesti siis talven muttei kesää. Oma moka, liian niukka kastelu helteellä.

Olen ihastunut luonnostaan paikalle ilmestyneisiin kukkiin, esim. lemmikkeihin ja päivänkakkaroihin. Yritän epätoivoisesti siirtää niitä ruohonleikkurin tieltä kukkapenkkeihin, mutta siellä ne eivät viihdy. Mieluummin karkaavat soratielle.

Tämän aiemminkin kuvaamani rikkakasvin kukinnot ovat auenneet. Aika jännä väritys.

Jasmikepensaan kukat ovat auenneet.

Helle alkaa jo uuvuttamaan. Parempi siirtyä varjoon ja ottaa rennosti!

Mukavaa viikonloppua!

Juhannusaattona

2011-06-25T01:32:00.000+03:00

Edellisen postauksen aihepiirillä jatketaan, viime viikonloppuna juhlittiin kummitytön ripille pääsyä. Tytön isä (veljeni) piti kotosalla liikuttavan kauniin puheen tyttärelleen, monella oli silmät kyynelissä, eikä vähiten juhlitulla. Tein kummitytölle kortiksi kollaasin, johon olin kerännyt muutaman valokuvan, kummitytön pienet, meillä lainassa olleet kengät, sekä tilaisuuteen sopivia runoja.

Lahjaksi nuori toivoi vain rahaa, helpotus minulle, ei tarvitse juosta kaupoissa ja miettiä mitä tarpeetonta taas tuli ostettua. Rahan laitoin hillopurkkiin.

Omalla tytölläni ei ole nimipäiväkalenterissa omaa nimipäivää, ja siksi nimpparit jäävät harmillisen usein juhlimatta. Kakkua sentään tuli nyt tehtyä, ja pienellä porukalla sitä maisteltua. Jälleen hyydykekakku, pohjana keksiä, välissä vaahtoutuvaa vaniliakastiketta ja valkosuklaata sekä päällä kotimaisia mansikoita.

Ihana ystäväni työpaikalta antoi tekemiään prinsessapipareita, lasten herkkuja.

Ei postausta ilman kukkatilannetta; pihalla kukkii nyt viimejouluiset hyasintit.

Kiinanlaikkuköynnös on alkanut punertamaan lehtiään.

Köynnösruusu Pohjantähti kukkii.

Sormustinkukassa on yksi ainut mutta sitäkin kauniimpi kukka. Tykkään siitä niin kovasti, että ostin vielä lisää siemeniä, ja sateella kävin niitä multaan heittelemässä.

Kuolleeksi luulemani kärhö kukkii. Ainokainen kukka on maistunut kotiloille.

Kirpputorilta löytyi vanhaan varastonoveen sopiva kahva ja haka. Kahvan kiinnitykseen käyttämäni ruuvitkin on tarkaan valittuja, sopivasti ruosteisia, eikä mitään uutuuttaan kiilteleviä.

Aiemminkin on kuvissa vilahtanut nämä vanhat perunalaatikot, sain ne ystävältä, suuret kiitokset M!

Vanhat kukkaruukut ovat peräisin Pehtoorista, ne olen saanut lahjaksi miehen tädiltä. Ruukuissa kasvaa keijunmekkoa.

Kukkapenkissä kasvaa erikoinen rikkakasvi, se on köynnös, jolla on tumman lilan väriset pienet kukannuput. Tietääkö kukaan lukijoista mikä se mahtaa olla?

Kasvilla on hauskanmalliset lehdet. En ole aikomassa sitä hävittää, ellei se osottaudu miksikään vallan vaaralliseksi.

Juhannusjuhlat ovat osaltani tänä vuonna varsin laimean oloiset, vietän sitä yksin Pulmun, Lakun ja Demin kanssa kotona. Muu perhe on mökillä. Olen nauttinut yksinolosta, mutta aamulla on minunkin mentävä mökille. Kaikkea kivaa on saanut puuhasteltua, kuten uusi kranssi ulko-oveen. Tekokukista, omat pionit kun eivät kuki.

Päivän Aamulehdessä olikin osuva otsikko.

Juhlasta juhlaan

2011-06-19T01:28:00.000+03:00

Taas on melkein varkain aikaa vierähtänyt sitten viime vierailuni blogeissa. Viimeisen niitin tauolle antoi bloggeri joka ei tuntemattomasta syystä suostunut julkaisemaan kommenttejani. Kovasti on tapahtumia ja kuvia julkaisua vailla, osa jo auttamattoman vanhentuneita. Kuten eskarilaisen viimeiset kevätjuhlat päiväkodissa. Tunnelma oli haikea, sillä erityisryhmän koko hoitotiimi oli niin ihana. Kiitokseksi teimme pojan kanssa käytännönläheiset lahjat, tiskirätti, -harja ja saippuaa.

Pojan jalkapalloharrastus on imaissut koko perheen mukaan kannustusjoukoiksi, eipä olisi minustakaan uskonut, että jännitän niin innokkaasti kentän reunalla. Pojan joukkue koostuu sekä tytöistä että pojista, ja pieni feministi minussa nostaa ylpeästi päätään huomatessani että pienetkin mimmit ovat oikeastaan tosi hyviä. Aluksi oman pojan Billy Elliot -tyyliset hypähdykset kentällä hymyilyttivät, mutta Velmu oli sitkeästi harjoituksissa ja lukuisissa tappiopeleissä mukana, kunnes se ensimmäinen voitto-ottelukin vihdoin tuli. On ihanaa huomata kuinka harjoittelulla pojastakin on polvi parantunut, juoksu ja pallon hallinta on jo ihan toista kuin kuukausi sitten. Olen niin ylpeä, enkä vähiten siitä sinnikkyydestä...

Sain kunnian tehdä tuttavan ylioppilasjuhliin kakun. Kolme kääretorttupohjaa, kermaa ja mansikoita. Koristeluun lisäsin mansikoiden lisäksi metsämansikan kukkia, sitruunamaelissan lehtiä ja ylioppilaslakin, jonka väänsin valkoisesta sokerimassasta ja Kick-patukasta.

Kuvat on heikkotasoisia, kännykällä otettuja.

Kakku oli onnistunut, sillä se hupeni nopeasti vieraiden suihin. Näin sievänä se ei tosin juhlapaikalle asti päässyt, vaan kolahti autossa kylmälaatikon seinämään, ja yksi reuna sortui. Otin mukaan kermavaahdonpursottimen ja paikkasin vauriot paikanpäällä, mutta kyllä harmitti.

Perinteistä ruusuetikettiä rikkoen tein ylioppilaalle kimpun oman pihan kukista. Kimpun kukat olivat sireenistä, pensasangervosta, heisipensaasta, lisäksi orvokkeja ja tulppaaneja sekä vuorenkilvenlehtiä.

Ylioppilaslakin muoto sai hassuttelemaan; kokeilin yhdistelemällä halkaistuja salmiakkidominoita valkeaan marenkiin.

Aika on vihdoin ollut kypsä myös tytön oppimiselle. Vaikka mitä kannustimia ollaan käytetty, ei tytön oppiminen ajaa polkupyörällä ilman apupyöriä ole tuntunut mahdolliselta ennenkuin nyt, ihan hups vaan ja yhdellä kyläreissulla se tapahtui. Pyörän jarrujen käyttö oli vielä opeteltava kantapään kautta, tai oikeastaan ihan koko kropan, sillä hetki kuvan ottamisen jälkeen Prinsessa valui ojaan ja ohjaustangon yli nupilleen. Suuria vaurioita ei sentään sattunut ja polkurilla ajokin jatkui.

Alkukesään on kuulunut myös paljon mökillä uimista, ja rohkeita uimahyppyjä.

Kukista ja puutarhatöistä jaksan nauttia täysin siemauksin, ylioppilaskimppuunkin käyttämäni vihertävät heisinkukat ovat muuttuneet valkoisiksi, kauniita kummankin värisinä.

Kukkapenkissä, jossa aiemmin kukkivat valkoiset narsissit, kukkivat nyt juhannusruusut, tosin sade on hieman loistoa häirinnyt.

Samassa penkissä kukkivat nyt myös torniolaakson ruusut.

Ikivanhat akileijat kukkivat toisaalla viehkeän vaaleanpunaisena.

Jonkun mökiltä tuomani perennan kylkiäisenä tullut metsämansikka on levinnyt hurjasti, se on kaunis kukkana ja kiitollinen maanpeitekasvina rikkaruohoja vastaan.

Pihaamme rajaa kolmelta sivulta pihasyreeni, ja sen kukinnan jälkeen pihassa kukkiii valtava unkarinsyreeni.

Isoon kukkapurkkiin istutin kolmea erilaista kärhöä, joista ensimmäisen kukintaa olen kuvannut jo aiemmin. Nyt kukkii nro kakkonen, mutta täytyy sanoa että ensimmäisestä pidin enemmän. Kuvien perusteella kaikki kolme olivat niin samanoloisia, pitikin sitten kokeilla että tiedän vastaisuudessa valita näitä parhaimman. Tietysti myös talvenkestävyys vaikuttaa, aionkin siirtää kärhöt maahan syksyllä.

Seuraavaksi kuvaa puutarhamme ykkösvihollisesta, kotilosta. Sateen jälkeen niitä alkaa tupsahtelemaan milloin minnekin. En ole vielä turvautunut kemialliseen sodankäyntiin, vaan ahkerasti "nuuskin" koko pihan otolliseen aikaan ja kerään etikkapulloon. Vitsikkäimmät veistelevät, että säilön niitä jouluruuaksi, mutta vaikka kuinka valkosipulia käyttäisi, en näitä nilviäisiä tahtoisi syödä.

Tänä vuonna olen jo kerännyt enemmän kotiloita kuin koko viime kesänä yhteensä, onkohan nyt siis pahempi vuosi ankarasta talvesta huolimatta, kyselen näin mututuntumaa muilta blogiystäviltä? Tästä kotiloiden keräilystä, kuten voikukkienkin nyppimisestä, on minulle tullut lähes pakkomielle. Vaikka en tunnekaan mitään sairasta tyydytystä niiden tallomisesta, on silti jokainen, varsinkin isokokoinen yksilö mielessäni riemuvoitto -jälleen neljäkymmentä perillistä vähemmän! Välillä kyllä ihmetyttää, mistä näitä oikein tulee? Juuri kun olen mielestäni nuuskinut koko vaatimattoman pihapläntin läpi, Velmu menee, ja tienaa muutamassa minuutissa urakkapalkallaan tuntipalkkani verran kotiloita. Ja suurin osa on niitä lihavia otuksia, ei mitään tänä kesänä syntyneitä. Missä ne veijarit ovat oikein piileskelleet? Pihamme on monelta osin melko keskeneräisen näköinen, ja moni varmaan ihmetteleekin, kuinka voin saada hukkumaan puutarhatöihin viikottain kymmeniä tuntia työpäivien lisäksi, ilman spektaakkelin näkyvää tulosta. Kotilot ja voikukat ovat yksi syy. Ja omaa tyhmyyttäni toinen. Avoin lehtikomposti on tietysti ihan järkyttävän otollinen piilopaikka kotiloille. Vaikka ei niitä kansikaan ole kovasti häirinnyt. Samoin kukkapenkkien kattaminen karikkeilla. Kaikkia näitä on tarjolla omasta takaa, ja tietysti syyttävä sormi mieluusti lipsahtaa naapureidenkin puolelle. On aika hankalaa pitää omaa pihaa puhtaana kotiloista jos niistä ei välitetä ympäristössä. Tämänvuotista suurta populaatiota kuvastaa mielestäni seuraava kuva, kun joku yksilö oli raahannut itsensä jo talon seinää pitkin puolentoista metrin korkeudelle. Moista innokkuutta näin viimeksi kymmenisen vuotta sitten.

Sisällä kukkijat ovat jo harventuneet, tämäkin ruusu on jo ulkohoidossa, vain orkideat ovat jääneet.

Lasisiin koeputkiin olen tehnyt pieniä kukka-asetelmia. Koeputkia pystyssä pitää tiilenpala.

Kuten viime postauksessani kerroin miehelläni on aina jokin hauska yllätys syntymäpäiväkseni. Itse olen yleensä aika tylsä lahjojen keksijä. Nyt kun mieheni vihdoin saavutti aikuisen miehen (40v) iän, ajattelin tehdä hänelle puolestani vuosikymmenen yllätyksen. Mies ilmoitti jo hyvissä ajoin ettei aio syntymäpäiviään viettää. Minusta se kuullosti haasteelta ja aloin muutamaa viikkoa ennen syntymäpäivää etsiskelemään salaa miehen ystävien puhelinnumeroita ja tekemään tiedusteluita. Aluksi kuullosti toivottomalta, moni oli jo sopinut muuta. Mutta sitten sain viestin, ihanaa kun joku vielä jotain järjestää ja vapaata työstä on hankittu ja lapset sovittu hoitoon. Enää ei voinut perua. Lähes kaikki kutsutuista saapui paikalle, osa perui alkuperäisen menonsa. Mies keksi suunnitelmaan haastavasti mutkia matkaan kun päätti viime hetkillä lähteä kaveriporukalla kaupungille hummaamaan syntymäpäivänään. Onneksi kaverit olivat juonessa mukana ja monimutkaisten vaiheiden jälkeen saimme pahaa aavistamattoman mieheni saapumaan syntymäpäivänään lauantaina, 11.6 klo 18 omalle mökilleen. Vieraita oli yli kolmekymmentä, mutta saimme sopivasti piilotettua kaikkien autot. Miehen ystävät olivat Armaani kyydissään ajaneet ikäänkuin sattumalta mökin lähellä, kun miehen sisko soittaa hädissään ja sanoo mökin vesipumpun olevan hajalla. Mies ei edes silloin ymmärtänyt ihmetellä, kun koko autollinen oli samaa mieltä, että mökille voi helposti poiketa matkalla.Yllätys oli täydellinen kun koko vierasjoukko ryhtyi laulamaan Armaani aukaistessa mökin oven! Voi mikä onnistumisen tunne. Mies ei ollut edes aavistanut silloin mitään, kun olin valehdellut meneväni shoppailemaan, ja todellisuudessa olinkin ystäväni kanssa leipomassa kakkua ja tekemässä kinkkukiusausta ruuaksi pakastimeen. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida, kun MINÄ tulen shoppailureissulta ilman ostoksia! Ruokaa ja juomaa oli riittävästi, oli ihana ilta! Kakun tein lähes samanlaiseksi kuin aiemmin kuvassa olleen ylioppilaskakun, mutta sitä ei ollut mielestäni riittävästi. Itse en sitä maistanut lainkaan, enkä tiedä olisiko myös joku muukin jäänyt ilman. Onneksi oli sentään keksejä ja muuta herkkua. Loppujen lopuksi raskaimmalta tuntui ruuan vaatimattomuudesta huolimatta sen lämmitys, salaatin teon olin toki delegoinut muualle. Mökin tavallisen sähköuunin teho oli näin hätäiselle immeiselle kehno, että hyvän suunnitelman toteutus alkoi pikkuhiljaa karista. Ja kun viimeiset olivat apetta kupunsa alle saaneet, ja ruuat oli korjattu pois, pitikin kahvia alkaa hätäisimmille keittään. Harmitti vietävästi kun en ehtinyt kaikkien vieraiden kanssa seurustelemaan, vaan vietin hikisen illan keittiössä. Yöllä saunoimme ja uimme linnunmaidossa kuutamossa, ja iltaruuan jälkeen valvoimme ystävien kanssa hyttysten ruokana aamun valkenemiseen asti. Mikä ihana syntymäpäivä! Ja kyllä, mies oli mielissään ja seuraavat vastaavat ovat kymmenen vuoden päästä. Ehdin siis hetken huokaista, sillä sehän on ihan kohta, eikö vaan?!

Kukkia ja kiireitä

2011-05-28T00:49:00.001+03:00

Huh, kuinka aika rientää! Toukokuu on ihanaa aikaa puutarhanhoidossa. Kauneimmat kukat kukkivat ja rikkaruohojen rönsyily on vielä jotenkin hallinnassa. Pihatöissä on valtava innostus ja nimipäivä, äitienpäivä ja syntymäpäivä antavat osansa toukokuun haasteille. Kaikkien ihanien kukkien kukinta on nopeasti ohitse, mutta suurta iloa tuottaa uusien taimien alku. Kärhöt, jotka luulin jo menetetyiksi, ovat aloittaneet uuden kasvun. Nekin kärhöt, jotka eivät osoittaneet viime kesänä minkäänlaisia elon merkkejä, ovat yhtäkkiä innostuneet uuteen kasvuun!

Tuomen kukinta alkaa olla jo ohitse, miten ihanan tuoksun kukat ovat aikaan saaneetkaan.

Kirjopikarililja on viime vuodesta selvästi rehevöittynyt, kauniit surumielisen riippuvat kukinnot kissani Lakun haudalla.

Kalliokielo ja kirsikkapuu ovat aukaisseet valkoist kukkansa. Vanhaan peltiämäriin vaihdoin mininarsissien tilalle kesäkukkia sammalnallen kaveriksi. Mininarsissin sipulit laitoin maahan odottamaan ensi kevättä.

Aidan vieressä kukkii ensimmäistä kertaa tulppaanit.

Tulppaanien kukinnan jälkeen ovat vuorossa kerrotut kermanvalkoiset narsissit.

Uusimmat kärhöt aloittelevat kukintaansa!

Kovasti on kiirettä piisannut, pahoitteluni siis siitä etten ole kommentteja jättänyt. Tällä hetkellä suurinta työtä aiheuttavat puutarhakotilot ja voikukat, tosin pojastani on kehittynyt suuri apu (no, pienen kannustimen myötä). Ihana arkipäivän yllätys tuli Armaaltani, joka oli laittanut syntymäpäiväni aamulla lahjan autoni penkille ja autoa startatessa cd:ltä alkoi soida Alphavillen Forewer Young.... Hymyä riitti pitkälle päivään! Parhaat ja kauneimmat lahjat ovat oikeastaan ilmaisia.

Lomasaldo

2011-05-07T00:24:00.000+03:00

Lomapäivät vetelee viimeisiään. Huokaus. Mutta onneksi loma on ollut mitä onnistunein! Jos nyt ei ole vielä tullut tarpeeksi vauhkottua niin minä rakastan kevättä ja lomasäät on olleet aivan mahtavat! Lomaan on sisältynyt pikkuisen juhlia, paljon puutarhatöitä, vähän lasten spesiaaleja kuten elokuvissa ja Ikeassa käynti (!!), kylässä on käynyt ystäviä, joita olen tavannut edellisen kerran yli puoli vuotta sitten, shoppailua ja sopivasti omaa aikaa. Liian paljon on tullut leivottua, mutta tämä viimeisin kakku oli kyllä sekä maultaan että ulkonäöltään kuitenkin paras.

Hyytelökakun reseptin olen taas kerran itse soveltanut mm. sellaisen leivontagurun kuin Kinuskikissan ohjeista. Kyvyt ja kärsivällisyys eivät riitä esikuvani taidonnäytteisiin, joten olen yksinkertaistanut ja muokannut makumieltymysten mukaan ohjeita. Pohjaan tulee perinteinen keksi+rasva, tähän sopi erinomaisesti minttudominot. Täytteeseen käytin kaksi purkkia Flora vanillaa vaahdotettuna sekä purkin rahkaa ja tietysti levyllisen sulatettua tummaa suklaata. Hyydytys toimi neljällä liivatteella.

Kätsyt vinkit: rajallisen jääkaappiongelman takia käytän hyydyttämiseen pakastinta, jolloin tapahtuma on jonkinverran nopeampi. Paras etu tässä on kuitenkin se, että irtopohjavuoan reunat saa kauniimmin irti ja kakun siirrettyä ilman leivinpaperia pohjalla kakkuvadille. Irtopohjavuoan reunoja huuhtelen pienen hetken kuumalla vedellä, ja reunat irtoavat sopuisasti. Kakun voi tehdä ilman koristeluja pakastimeen hyvissä ajoin ennen h-hetkeä.

Täytteen hyydyttyä tein kiilteen kahteen desiin maitoa, alle desiin kaakaojauhetta, kaksi liiivatetta ja puoli desiä sokeria. Olen yleensäkin reseptien noudattamisessa aika suurpiirteinen. Katso tarkemmat ohjeet Kinuskikissan linkistä. Takaisin pakastimeen. Tunnissa kiille on tarpeeksi hyytynyt ja voin ottaa kakun tarpeen mukaan hieman ennen tarjoilua huoneenlämpöön tai jääkaappiin sulamaan. Koristeluun sopii parhaiten tuoreet marjat, tässä käytin ulkolaisia mansikoita. Maku ei tietenkään ole mitään verrattuna kotimaisiin ja siksi lisäisin ehkä puoli desiä sokeria täytteeseen kun seuraavan kerran teen kakun äitienpäiväksi anopilleni, joka ihastui kakkuun ihan totaalisesti.

Kun julistin, että lomasäät ovat olleet ihan täydelliset, en yhtään liiottele, sillä muutama viileämpi päivä oli loistava tilaisuus tehdä sisätiloissa niitä rästitöitä, joita olen jo pitkään hautonut. Yksi tällaisista oli lasten sänkyjen uudet sängynpeitteet. Tähän mennessä käytössä on olleet kaupasta ostetut, mutta koska lapset jyrkistä kielloistamme huolimatta aina vaan kasvavat, pojan sänkyä on täytynyt pidentää ja vanha päiväpeite on ollut aivan liian pieni. Olen pitkään keräillyt sopivia kangaspaloja eri lähteistä, ja tilanne kangassäilytyksessä on katastrofaalinen. Joka hylly tursuaa ihania kankaita odottaen sopivaa luovaa hetkeä. Ihmettelen vaan miksen ole aiemmin tätä tehnyt sillä tilkkutyö oli varsin nopea, kaksi päivää kankaiden kastelu ja tikkaaminen mukaan luettuna. Päällisen tilkkutyössä käytin kymmentä eri kangasta, Linumia, Ikeaa ja Laura Ashleyta muunmuassa. Takaosaan käytin kierrätyksen nimissä vanhaa parisängyn peitettä ja reunukseen kirpparilta ostamaani verhokangasta. Peitteessä on paljon ruutua, raitaa, vihreää, sinistä ja beessiä sekä pikku ripaus kukkakuvioita reunassa ja muutamassa tilkussa. Juuri sopivasti että tasapaino äidin romantiikan ja pikkumiehen maskulinisuuden kanssa säilyisi ;D

Käsin ommeltavat tikkaukset ja reunus olivat suorastaan terapiatyötä, ihanaa, vaikka yleensä olenkin niin hätäinen kaikessa. Olen varsin tyytyväinen työhön, ja niin oli asiakaskin (heh, siis poika!), ainoa mikä vähän nyt nolottaa on se, että meillä on ollut joskus tuollainen (sisäpuolen) päiväpeite!

Tytön sängynpeite on vielä tekemättä, kankaat odottavat kutistusta. Kuvassa vanha päiväpeite.

Kirpputorilta tuli ostettua jo jokuaika sitten piianpeili, Prinsessalle niin mieleinen. Nyt tuli vasta kuva näpsäistyä, yläkerrassa kun kameran kanssa pyörähdin. Hintaa ostokselle tuli kymmenen euroa.

Yläkerrassa kun ollaan, näpsäsin vielä kuvan kyntteliköstä, johon olen lisännyt ulkona ruostuneet ruusut.

Sermin valkoisten vaatteiden kokoelmaan lisäsin vielä kastemekon, joka on viimeksi ollut Prinsessalla viisi vuotta sitten. Sama kastemekko oli tietysti sinisin koristein Velmun ristiäisissä, ja alunperin Armaallani vauvana. Miksi sitä suotta kaapissa siis piilottelisi.

Kukkia on ostettu ja saatu. Kuvassa pyörien kilpa-ajot.

Runkoruusun sain äidiltäni.

Pääsiäisen jälkeen tetejä myytiin Prismassa kymmenellä sentillä. Kuka voisi vastustaa? En minä.

Olen aivan hullaantunut kärhöihin, mutta ikävä kyllä harva selviää pihallamme talvesta. Taas ostin uusia...

Jouluruusussa on kukka! Aika vaatimaton ja hieman kärsivän näköinen, mutta kuitenkin!

Onnenpensaan keltaiset kukat ovat vaan niin riemastuttavat! Pensas kukkii ensin ja tekee vasta sitten lehdet.

Ensimmäiset tulppaanit kukkivat.

Varaaston seinustalla on valkoisia orvokkeja.

Oikein rentouttavaa äitienpäivää kaikille!

Vappupäivänä

2011-05-01T22:32:00.000+03:00

Vappua on juhlistettu kotoisasti perheen ja ystävien kanssa. Lasten vappupalloista toinen hajosi viidessä minuutissa, tuloksena surkea itku ja murhe. Onneksi puhallettava ilmapallo kelpasi pieneksi lohdukkeeksi.

Viileässä illassa grillattiin ulkona mutta syödä siellä ei tarjennut. Kahvin kanssa tein taas hyydykekakun, ja tunnustettakoon että käytin pohjana valmiskakkupohjaa, jonka kostutin sokerimaidolla. Täytteessä oli kaksi purkkia vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, rahkapurkillinen, neljä liivatetta ja levyllinen valkosuklaata. Koristeena carambolaa ja ananasta. Kakku on tosi helppo ja nopea tehdä, ja pidänkin usein varalla sitä varten valmiita kakkupohjia. Avatusta paketista pohjia voi laittaa pakastimeen.

Onnenpensas kukkii tänä vuonna pari viikkoa etuajassa!

Viimevuonna purkissa kukkineet helmililjat ilahduttavat nyt kukkapenkissä.

Kukkaostoksilla on taas käyty. Petuniat istutin vanhaan pakkiin, jonka olen maalannut.

Kirpputorilta löytyi tosi edullisesti kahdella kympillä vanha singeri. Jalka on upea, irrotin koneen ja käytän pöytää kasvilavan alustana. Minullahan ON jo ennestään valkoiseksi maalattu singerinjalka, mutta täytyihän tämäkin rohmuta mukaan kun niin halavalla sain!

Olen jo niin monta kertaa häpeissäni selitellyt vieraille että Pulmu pitäisi pestä, se on ollut ihan harmaa, joten nyt kun sen sain vihdoin tehtyä, täytyy siitä kuuluttaa kuvien kera! Harmaasta koirasta tuli taas valkoinen, ja niin pehmoinen ja hyväntuoksuinen!

Kirpputorilta löytyi joku aika sitten eurolla käyttämätön koiranpanta. Tein siihen omia tuunauksia.

Kaulapantaan sai laitettua pienen sylinterin, jonka sisään yhteystiedot koiran katoamisen varalta.

Mikäli tuon sylinterin ymmärtää avata... Se on niin pienikin, ettei sitä juuri huomaa karvojen seasta. Niinpä lisäsin vielä pienen korun.

Kukkaostoksilla mukaan tarttui ihana limenvärinen perhosorkidea. Laitoin sen lasiseen tuikkuastiaan tietoisena siitä, että sen kastelu voi olla hankalaa. Tai lähinnä liian veden poistaminen. Tähän asti minulla on orkideat huonosti menestyneet, joten kovin pitkäikäisenä en tätäkään voi kuvitella.

Hilpeyttä ja ihmetystä on herättänyt vieraissani tämä 12 euron kirppislöytöni. Vanha kunnon laskin pitää kovan rouskutuksen toimiessaan, sen toimiminen on tosin vain satunnaista.

Sanna-Mari ilahdutti minua tunnustuksella:

Tunnustuksen jaan eteenpäin Sirkkikselle, Mariannelle, Tuijalle, Mayolle, Puumulille ja Kaisalle.

Mukavaa vapunpäivän iltaa!

Vielä pääsiäistä

2011-04-25T22:48:00.000+03:00

Pääsiäistä on vietetty ihanien ystävien ja sukulaisten seurassa ja meitä onkin hemmoteltu uskomattoman upeilla ilmoilla. Kiitos ihanasta seurasta! Tässä vielä kuvia pääsiäisaiheesta.

Ideaparkista löytyi jotenkin niin lumoava tuhkapensas, se on kuin valmiiksi jo pystyynkuolleen kukan näköinen.

Perinteisesti myös pääsiäistildaukset pääsivät esille. Rautalankakori täältä.

Olikin jo korkea aika saada jouluiset ikkunasisustukset pois ja tuulenpesä vanhalle paikalleen. Yksi pieni joulujuttu jäi, hups, niin käy joka kerta.

Lasten askartelemia pääsiäiskoristuksia.

Tulppaanin lehtiä alkaa putkahdella pintaan, no, vaahterantaimet on vielä voitolla.

Kukkia olen saanut lisää, orvokit seinälle ja sinisen helmililjan pakkiin.

Kylmästä talvesta huolimatta runkosypressi on selvinnyt rappusilla, ja näyttää voivan hyvin.

Riippapaju.

Kukkopillit on ostettu kirpputorilta, pohjassa teksti "Anjalta -77". Kulahtanut munakello on tosi symppis löytö myös kirpiltä, vain euron.

Keittiössä lautastelineessä kukkii jo kolmas valkea helmililjasatsi, jotka istutin ruukkuun syksyllä.

Vielä kaksi viikkoa lomaa, ihanaa!

Pääsiäisjuttuja

2011-04-20T23:06:00.000+03:00

Aiemmin 6. huhtikuuta postauksessa manailin Picasan yhteistyöhaluttomuudesta kuvien siirrossa bloggeriin, syynä taisi olla senpäiväinen windowspäivitys. Tänään latasin uusimman päivityksen ja Picasa toimii jälleen (KIITOS!!). Päivityksen ansiosta homma rulettaa huomattavasti nopeamminkin kuin ennen, kuvia voi siirtää paljon enemmän kerrallaan(kokeilin yhdeksää kerralla) kuin aikaisemmin (4). Kaikenlaista muutakin jännää on muutenkin uudistunut, mutta en ole vielä ehtinyt niihin perehtyä.

Kamalasti on kiireitä ollut, olen nimittäin kolmen viikon LOMALLA!!! Kovasti olisi puuhaa ja aika ei millään meinaa riittää ;) Pahoittelen siksi että en ole ehtiyt paljon blogiystävieni postauksia kommetoida. Anteeksi♥

Kannussani kukkii onnenpensaan kukat, pian myös pihalla. Olin haljeta riemusta kun ensimmäiset viime syksynä "apinanraivolla" kuoppaamistani kukkasipuleista tunkivat lehtien läpi kukkimaan. Raivokkuuteni silloin johtui kiireestä (!!) olin nimittäin opintovapaalla valmistamassa lopputyötäni. Nyt hieman epäilytti josko sipulit oli tullut väärällä asenteella paiskottua ja ottivat nokkiinsa, mutta ainakin lumikellot ovat selvinneet.

Edellisvuonna lähes rakkaudella multaan kuopatut sahramit ovat edelleen elossa ja niin kauniita harmaassa nurmikossa.

Pääsiäinen lähestyy pikavauhtia, tein ovelle risukranssin sitä vastaanottamaan.

Kirpputorilta löytyi tälläkertaa vanha saha, tosi hieno minusta ja vain kuusi euroa. Vanhaan työkalupakkiin ostin vähän taas lisää tetejä.

Vanhasta ruostuneesta öljykannusta kärsin käsittämättömät 14 euroa, pakkohan se oli saada kun sattui jossain JDL-lehden sivuillakin komeilemaan. Mutta hystt hystt ei kerrota Armaalleni!

Lisää tetejä vanhassa ämpärissä...

...ja pyörän kyydissä. On siellä myös tulilatva. Kummallista kuinka sitä innostuu niin keltaisesta, onhan se niin pääsiäisen väri.

Tämän alla olevan kukka-asetelman sain ystävältä, tosi kaunis, pitää muistaa ensivuonna laittaa samalla lailla.

Edellisen postauksen kommenteissa Anonyymi paljasti maustetelineeni muistuttavan munatelinettä, olen täysin samaa mieltä ja siinä tehtävässä se onkin tällä hetkellä. Kiitos kaikille ihanista kommenteista, anonyymitkin, olisi vain kiva tietää oletko joku tutuistani anonyymi vai täysin tuntematon... (eli joku nimi, keksittykin, kiitos♥♥)

Huomaan saaneeni viime aikoina myös hurjasti lisää lukijoita KIITOS kaikille mukaan tulleille!

Oikein rauhallista, mukavaa ja munarikasta pääsiäistä!

Vispiläkaupoilla

2011-04-10T22:12:00.001+03:00

Kun aikoinaan alotin blogin pidon, kuvittelin että siitä tulisi sisustusblogi. Käytäntö on näyttänyt, että tämä on pikemminkin kirppis- ja kukkablogi. Pahoitteluni jos olen johtanut teitä harhaan, mutta tässäkin postauksessa on jälleen kirppis- ja kukkajuttuja, voi kai niitä löyhästi sisustukseen kuuluvina pitää.

Matkalaukkuja olen jo kerännyt mukavan kokoelman kirppiksiltä, päällimmäisin on viimeisin löytöni jo jonkin aikaa sitten. Se olikin aivan uskomattoman hyvässä kunnossa, aivan kuin uusi. Toisaalta viehättää myös kulunut matkalaukku, se on varmaankin paljon eri maisemia nähnyt.

Tällähetkellä kirppikseltä tarttuu mukaan takuuvarmasti kaikki vanhannäköinen, kulunut tai ruostunut. Eipä siis ihme että ihastuin ikihyviksi tuosta puhkiruostuneesta taskulampusta!

Taskulamppu oli noin euron sijoitus samoin kuin pienet vanhat apteekkipullot.

Pienten sivupolkujen kautta pääsinkin vihdoin otsikon aiheeseen. Euron pussukka sisälsi ison kasan kapustoja ja vähän turhaakin, mutta harjaantueet harakasilmäni (!!) löysivät pussista vanhan vispilän, ja kotona vielä toisenkin. Tosi hyvä löytö, tykkään. Vispilät laitoin komeasti esille vanhaan naulakkoon keittiön välitilassa. Oikeapuoleisin veivattava vispilä on vanhempi löytö, mutta edelleen niin tykätty. Sakset on saatu Possumammalta ja pikkuinen ruostunut raastin 20 centin löytö kirpputorilta.

Lautasteline kahdella eurolla.

Lasinen leikkokukan pidike kustansi euron.

Ihan kaikkea ei sentään eurolla irronnut. Vanha peltitarjotin kolmella.

Ruosteinen lyhty sekoitti täydellisesti suhteellisuudentajuni. Hinta kirpaisi kuudella eurollaan, eikä ole edes mikään wanha tavara, pohjassa komeili vielä made in taiwan tarra...

Lähdin sitten plantageniin ostamaan euron tetejä. Ne olivat loppuneet varmaan jo aamusta, mutta sorruin kuitenkin ensimmäiseen orvokkiamppeliin.

Potkis on nyt pahasti karahtaut hietikolle, olisi jo aika koota talvivarusteet varastoon (vaikka kyllä sitä vielä lunta saadaan).

Sitten vielä (jälleen kerran) kuvia joulukaktuksesta.

Suuret kiitokset taikinapyörän tai torttuhyrrän nimen muistutuksesta. Välillä tuntuu että päästä katoaa totaalisesti kaikki sanat. Kuvien siirrolla tarkoitin niiden siirtoa bloggeriin. Eli vieläkin kaipaan vinkkejä, miten siirrätte?

Jälleen kirppistelyä

2011-04-06T11:01:00.000+03:00

Köyhän ihmisen shoppailunautinto on kirppailukierros! Kaikkea tarpeetonta mutta ah niin kivaa saa pienellä rahalla. Mieli on fiksoitunut tiettyihin tavaroihin ja niitä tulee aina ostettua kun halavalla saa, vaikka sellainen jo olisi kotona. Yksi tällainen on vanha työkalupakki. Kuinka muka voisin jättää ihanan vanhan, kuluneen työkalupakin ostamatta, hitakin vain 4€. Lapsenikin osaa jo päiväkodissa raportoida kuinka me mennään aina kirpparille ja ostetaan "kaikkea roinaa".

Vanhat kunnon jumpparenkaat oli saatava, maksoikohan euron tai alle, nehän olisi kiva laittaa kesällä terassille lapsille roikkuun. Eikö niin Armaani? Armas?

Ihan turha odottaa innostusta.

Bukowskin nalle euron, yksi fiksaationi kohde, en siis voinut jättää. Yritän välttää katsomasta kaikkia nalleja silmiin, muutenhan ne kaikki päätyisivät meille.

Kehykset menevät maalattaviksi.

Jälleen yksi pakkomielleostos. Mausteteline. Juuri oikeanlaisesti, viehättävästi kulunut.

Rosettirautaa olen kauan etsinyt, nyt se sitten löytyi, vanha ja mukana oli kolme eri rautapäätä.

Eurolla ja puolella ostin 3D nallukankuvia, korttiaskarteluihin.

Kamalaa, mutta en nyt muista mikä tämän rullaati-rullan virallinen nimi, pitäisi varmaan soittaa äidille. No tällaista minulla ei ole vielä itselläni ollutkaan.

Ostin pussillisen koruja eurolla, askarteluun.

Lumet on alkaneet sulaa jo hurjaa vauhtia, sukset ja luistimet pitäisi jo laittaa varastoon.

Kevään ensimmäiset tetet on ostettu.

Pojan kanssa kotona ollessa tuli leivottua, poika auttoi sekottamisessa ja koristelussa.

Jääkoristeet on jo aikaa sitten sulaneet. En ole aiemmin niistä kuvia näyttänyt joten ne laitoin vielä tähän viimeiseksi.

Picasa on näköjään lopullisesti hylännyt minut ja täytyy kehitellä uusia keinoja siirtää kuvia. Kokemuksia otetaan mielellään vastaan, miten sinä siirrät?

Hengissä

2011-03-30T21:39:00.002+03:00

Kevät on niin ihanaa aikaa! Ja sehän tulee-ei tule-tulee... Ei haittaa vaikka onkin väliin tosi kylmä, minä rrrakastan tätä valoisuutta ja rännien veden lotinaa! Kukantaimien kasvun ihmettä en lakkaa koskaan ällistelemästä. Syksyllä laitoin multaan sipuleita ja purkit viileään varastoon. Varaston lämpötila on hieman epävakaa, lattianrajassa kasteluvedet jäätyy mutta ikkunalaudalla säilyy sulana. Varastossa talvetan oliivipuun, pelargonin ja pakkasenarat ruusut. Olipa ihana yllätys kun menin varastoon kastelemaan ruusuja, siellä pukkasi jo kukannuppuja valkoiselta helmililjalta vaikka edellisellä kerralla mullan pinnalla ei ollut minkäänlaista elämää.

Valkoisen hortensian ostin kauppareissulta. Nyt on myyntiin tulleet jopa orvokit!

Sitruunamelissaa kasvatin kesän ulkona ja se on juri ja juuri selvinnyt talven sisällä. Uutta kasvua tunkee mullasta. Osa kasvista on kuitenkin kuivunut ja leikattu pois. Vieressä sojottaa myös valonpuutteesta kärsinyt timanttiananaksen lehti.

Joulukaktus tekee nuppuja.

Siemeniä on laitettu purkkeihin ja pelakuun pistokkaita juurtumaan. Ostin Indiskasta söpön vaaleanpunaisen suihkuttimen jolla multaa kastelen.

Oliivipuu oli aika ankean näköinen kun sen hain varastosta sisälle. Täynnä kuivuneita lehtiä. Uusia, vaaleanvihreitä lehtiä alkoi kuitenkin nopeasti ilmestyä oksiin, jihuu It's alive!

Kyllä se siitä varmasti vielä piristyy, ja kohtahan sitä pääsee taas ulkoiluttamaan...

Pelkkää iloa ja autuuttahan ei tänne kuitenkaan kuulu. Päivällä sain töissä puhelun päiväkodista. Sydän löi muutaman kerran hutia kun kuulin että poika on juossut jotain päin ja saanut aivotärähdyksen. Kuulin ikäänkuin jonkun toisen ihmisen vastaavan puhelimeen rauhallisella äänellä että soitan kohta takaisin, suljin puhelimen ja juoksin vessaan hyperventiloimaan ja voimaan pahoin. Muutaman sekunnin puhelun aikana aivoissa vilisti kaikki kauhukuvat, mitä lapselle on voinut tapahtua. Onneksi poika voi kuitenkin olosuhteisiin nähden ihan hyvin, mitä nyt musta silmä saattaa tulla. Mutta sehän vain sopii pojan hurjaan imagoon ;) Kuvassa Velmu pukeutuneena merirosvoksi kaverisynttäreille lähteissä alkuviikosta.

Ai niin. Ja äitikin selvisi traumasta lähes hengissä.

Edit. Ohjelmapäivitysten takia Picasa lakkasi yhteistyöstä ja kuvat näkyivät ainoastaan omalla koneellani. Kiitos kun älähditte, toivottavasti nyt näkyy.

Siivouspäivä

2011-03-19T23:19:00.001+02:00

Kumma juttu mutta vauhtia siivoukselle täytyy lähteä hakemaan ihan kummallisista paikoista. Ensin tuli järjesteltyä vitriinin tavaroita, sitten pestyä mikro ja lopulta uuni... kunnes vihdoin aloitin viikkosiivouksen.

Siivouspäivänä tulee kerättyä kaikki ympärillä lojuvat vaatteet ja laitettua pesukone laulamaan. Pesuaineet on jo jokusen vuoden olleet lasipulloissa hyllyn päällä, nyt tein niille kyltit siltä varalta että joku muu meillä sattuisi pesemään pyykkiä.

Mies ei ole vielä todistettavasti koskaan laittanut itse pesukonetta päälle, mutta se ei minua haittaa. Olen kiitollinen siitä että mies TYHJENTÄÄ pesukoneen ja ripustaa pyykit kuivumaan, se on minulle vastenmielinen homma.

Pesujauhepurkissa on kirpparilta ostettu ihanan ruosteinen kauha.

Uudet vierassaippuat ovat lasten mieleisiä, niitä on kiva pinota.

Saippuoiden väriin sopivat pyyhkeet stokkalta. Kynttilä partyliten.

Housekeepers boxissa säilytän rättejä ja pesupalloja. Sen tietää Pulmukin, joka on hakenut viimeisen pesupallon omiin leikkeihinsä.

Vanhoista lakanoista tehty verho kätkee taakseen pesukopan ja kissanhiekkalaatikon.

Veskipaperit säilytetään meillä alakerran vessassa rautalankakorissa syystä koska meillä ei ole yksinkertaisesti telineelle paikkaa.

Tiskiainekin on lasipullossa, nyt löytyi kauniin kevään vihreän värinen.

Normaalisti siivouspäivä on lauantai, ainakin meillä. Olosuhteiden pakosta siivous ajoitettiin tälläviikolla poikkeuksellisesti jo torstaille, ja se olikin muuten loistava ajoitus! Oli NIIN ihanaa tulla kotiin perjantaina töistä kun kämppä oli suht asuttavan näköinen. Lasten tarhakuvat olivat tänä vuonna harvinaisen onnistuneita ja pääsivät syystä olohuoneen lipaston päälle.

Minulla on pyörinyt kirpputorilöytö vanha kansi ilman tarkoitusta ennen kuin nyt. Juuri sopiva vanhaan kristallikippoon, kirppislöytö sekin!

Mikä oliskaan sen mukavampaa kuin palkita itsensä siivouspäivästä uudella tynynpäällisellä Taikasormet-tapahtumasta viime viikonlopulta. Tyynyliinan oli taidokkaasti tehnyt LeenaJohanna. LeenaJohanna on jo vanha blogiystäväni, mukavaa oli nähdä häntä ensi kertaa ihan livenä.

Minkälaiset viikkosiivousrutiinit TEILLÄ on?

Kirpputoriostoksia

2011-03-12T23:23:00.000+02:00

Ihastuin tähän nalleen heti kun sen näin! Ei edes kymmenen euron hinta saanut epäröimään, sillä nalle on wanha. Likaisuudesta ja kuluneisuudestakin sen näkee, ja käsissä tuntuu nalle kovis sielu, ei mitään vanukamaa.

Euron ostos oli posliininen kahvinsuodatin. Kannu on uudempaa tuotantoa, mutta sopivat niin hauskasti päällekäin.

Usein en löydön innostukseltani huomaa kaikkia yksityiskohtia, vasta maksettuani huomasin että suodatinsuppilo oli alareunasta halki. Ehkä nyt tällä hintaa kestän kuitenkin.

Aiemmin en ole maustepurkkeja välittänyt keräillä, mutta kun nämä näin, edullinen hinta aiheutti sulovileenit. Olisihan se kiva ollut jos kipoissa olisi ollut kannet, mutta sööttejä ovat näinkin. Senverran nuukuutta löytyi minustakin, että jätin yhden neilikkapurkin ostamatta, eihän niitä toki kahta tarvita. Kotona purkeille löytyi juuri sopiva paikka keittiössä. Mutta voi hitsinpimpulat, hyllylle olisi vielä mahtunut yksi...

Ja eikun takasin kirpparille ostamaan se ylimääräinen neilikkapurkki. Bensoihin meni nekin suuret säästöt. Mutta voi kuinka olin onnellinen kuin pieni lapsi tuosta sievästä rivistöstä! Posliiniset maustepurkit maksoivat 85 centtiä kipale.

Parilla eurolla löytyi taas vanha kulunut peili. Takana omistusteksti Leenalle vuodelta 1965.

Peilit olisi kiva ripustaa ryhmäksi seinälle, mutta paikka on vielä mietinnässä. Sen aikaa saavat ilahduttaa kynttilän alusina.

Sitä huomaa kaikenlaista keräilevänsä. Kahden euron vaaka oli tietysti pakko saada kirpparilta kotiin muiden vanhojen vaakojen seuraksi.

Tällaisia vaakoja on paljon myynnissä, tässä ihastutti sen kuluneisuus. Emalimukissa viihtyy pojan kärpäsloukku.

Koiran mehikasvi on myös pojan. Lahja Mummolta.

Lihansyöjäkasvi kasvatti pitkän varren ja aukaisi pieniä suloisia kukkia.

Vasemmanpuoleiset aterimet ovat viimeisin löytöni. Meillä on häälahjaksi saatuna puoli tusinaa chippendalen aterimia (oik), niitä tulee hyvin harvoin käytettyä, sillä eiväthän ne oikeastaan riitä kattauksessa jos pöydässä on muitakin kuin oma väki. Alpakkaiset viisi paria ovat hyvä lisä, vaikkeivat chippendalea olekaan, sopivat silti paremman puutteessa. Viiden parin setti maksoi 14 euroa.

Luettua ja leivottua

2011-03-08T19:40:00.001+02:00

Terveiset vaan hiihtolomalta, ja millainen loma se on ollutkaan! Molemmat lapset korkeassa kuumeessa peräjälkeen ja itsekin siinä samalla! Yöt on valvottu ensin lasten yskää kuunnellessa ja omaa köhää sohvalla tukahdellen. Iltaisin yritän valvoa niin pitkään kuin mahdollista, jotta simahtaisin vaikka seisaalleen, mutta kummasti se yskänpuuska silti pitää hereillä. Onneksi on ollut sentään luettavaa, ja nyt kun on kakkulat ja näkeekin ei kirjojen ahmimiselle taida tulla minkäänlaista tolkkua. Vieläkään en ole päässyt yleissivistävän kirjallisuuden (kts. ed. postaus) pariin, vaan lukeminen on ollut pääasiassa viihdyttävällä tasolla. Jotenkin tuo puolentoistavuoden opiskelurutistus pakotti tieteiskirjallisuuden lukemiseen kyllästymiseen asti, olihan jo pelkästään lopputyössä käytetty yli 50 lähdettä joista lähes puolet englanninkielisiä.

Riitta Tiitun Wanilla Country Chic kirjaa ei taida olla näissä piireissä tarpeen sen enempää puolustella kuin kehuskella, vaikka pääpaino kirjassa olikin lähinnä ihanien kuvien mässäilyllä. Tätä voi suositella ihan suoraan sydämestä!

Toinen kirja onkin sitten täysin erilainen, vaikka kyllä sielläkin kuvia oli. Olli Lindholmin ja Ilpo Rantasen Yhden Yön Tarina oli niin mukaansatempaava teos että luin koko 350 sivuisen pokkarin melkein yhdeltä istumalta. Ostin teoksen uusimman täydennetyn pokkaripainoksen joskus opiskelujen aikana, enkä sitä ymmärrettävästi silloin voinut lukea. Tapanani on uppoutua lukemaani niin että ahmin sen ympäristöstäni paljoa välittämättä mahdollisimman nopeasti. Mitään valtavia paljastuksia kirja ei sisältänyt, eikä tarvinnutkaan. Senverran koskettavia asioita kuitenkin että tippa oli muutaman kerran linsseistä pyyhittävä:

Kun vuotta myöhemmin näin isän kadulla, pysähdyin tukka pystyssä, nahkatakki päällä ja ajan hengen mukaiset siniset housut jalassa juttelemaan. Valitettavasti sitä iloa kesti vain siihen asti, kun isän kaverit tulivat paikalle. Sanoin terve ja poistuin paikalta isän huutaessa perään: "Kerro isälles terveisiä." Sattuihan se silloin - ja sattuu edelleen.

Kirjassa on paljon laulujen sanoja ja sanoittajien kommentteja:

Aika on merkillinen elementti. Vaikka minäkin sain velipojan vanhan rannekellon käyttööni jo alaluokilla ja ymmärsin nopeasti viisareiden merkityksen kellastunutta kellotaulua vasten, saatan yhä yllättyä siitä, kuinka nopeasti tunti, viikko tai vuosikymmen tuntuu kulahtavan. Oikeastaan koko elämä. Vai onko niin, että aika kuluu hissukseen, ihan madellen, mutta tapahtumia vain kertyy peräkkäin, päällekkäin ja osin lomittainkin niin tolkuton määrä, että mieli pyrkii selittelemään ilmiötä: aikaa on taas kulunut. (Pauli Hanhiniemi)

Voiko tuota enää paremmin sanoa.

Hiihtolomaviikolla oli sentään yksi välipäivä, jolloin kukaan ei näyttänyt olevan kipeä, silloin meille kutsuttiin mummelit kylään pojan nimpparikahveille. Niitä varten tulikin jo etukäteen leivottua.

Tätä Paholaisen kakkua on kiva leipoa lasten kanssa, aineet kun vaan sekoitetaan keskenään ja sekoittamisestahan lapset tykkäävät ;D

Paholaisen kakku

5dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
1tl soodaa
1dl kaakaojauhetta
4dl sokeria
1tl vaniljasokeria
2dl maitoa
2 kananmunaa
150g margariinia sulatettuna

Sekoitetaan aina uuden aineen lisäyksen jälkeen. Paistetaan 175°C n. tunti.

Kokeilussa oli lidlin kahdeksan euron silikonivuoka, jolla tuli kiva ruusukuvio kunhan kakun vaan malttoi paistaa tarpeeksi kypsäksi ja antoi jäähtyä ennen kumoamista (kantapään kautta opittu).

Kokeilussa oli myös ohje Kodin Kuvalehdestä, Kolmen suklaan juustokakku. Oli aika monimutkainen eikä maku ainakaan omasta mielestäni vastannut odotuksia joten en laita tästä ohjetta.

Suolapalana kehittelin piirakan valmiista ruispohjasta ja vuohenjuusto-aurinkokuvattu tomaatti-purjotäytteestä sekä lohipiiraista (kuvassa paistamattomana). Jälkimmäiseen käytin valmiita voitaikinalevyjä ja kylmäsavulohta.

Kehittelin vielä Kinuskikissan Irish Dream juustotortusta lapsiystävällisen version.

Pohja:

200g dominokeksejä
50g voita tai margariinia

Täyte:

2.5dl Flora vanillaa tai vastaavaa
3 liivatelehteä
100g valkoista suklaata
200g maustamatonta tuorejuustoa (esim. Philadelphia)

Kiille:(ohje Kinuskikissan)

3 liivatelehteä
1dl tummaa kaakaojauhetta
¾dl sokeria
3dl maitoa

Murskaa keksit. Sulata margariini ja lisää keksimurska joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Painele seos vuoan pohjalle.

Laita täytteen liivatelehdet kylmään veteen viideksi minuutiksi. Vaahdota Flora vanilla. Sekoita vaahtoon tuorejuusto ja sulatettu valkosuklaa. Kiehauta pari lusikallista maitoa tai vettä ja sulata joukkoon liivatelehdet. Anna hetki jäähtyä ennenkuin lisäät sen ohuena nauhana vaahdon joukkoon. Hyydytä jääkaapissa tai pakasteessa 3 tuntia. (Itse käytän pakastetta sillä pakastettuna tortun saa siististi pois irtopohjavuoasta.)

Laita kiilteen liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Mittaa kaakaojauhe, sokeri ja maito kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi. Ota liedeltä, kun seos on tasainen. Sulata liivatelehdet suklaakastikkeeseen. Jäähdytä seos kylmässä vesihauteessa haaleaksi. Kaada sitten vuokaan täytteen päälle. Hyydytä jääkaapissa 2-3 tuntia. (Tähänkin käytän taas pakastinta.)

Täytteen 3 liivatelehteä todellakin riitti hyydyttämään sen määrän sillä valkosuklaalla oli oma vaikutuksensa. Olisin käyttänyt enemmän jos niitä olisi ollut, mutta hyvä näin, täytteestä tuli ihanan pehmeä ja kuohkea.

Eikä postausta ilman kukkia. Kukkahulluuden ensimmäisessä osassa (4.2) kerroin ostaneeni perunanarsisseja ikeasta. Ostin niitä silloin kaksi purkkia, ja kun koti oli niin täynna kukkaa, päätin toisen niistä säilyttää viileässä varastossa. Melkein se sinne unohtuikin. Nyt kun edellisen kukat on jo aikaa sitten kuihtuneet, oli kiva tuoda sisälle taas tuoreita. Olin varastossa kastelemassa hädintuskin elossa olevaa oliivipuuta, kun melkein säikähdin kukkapurkkia, en heti muistanut mistä se oli siihen tupsahtanut. Viileässä kukat olivat pysyneet kuukauden nupullaan.

Olen saanut tunnustuksen Äärelästä ja tunnustukseen kuuluu vastata viiteen kysymykseen.

1. Milloin aloitit blogisi?

Heinäkuussa 2008.
2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Sisustamisesta, kirppariostoksista, askartelusta, kukista, lapsista, koirista ja kissoista, kirjoista ja ylipäätään omasta elämästäni.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Ei mikään ja kaikki. Jossain sarjassa joskus kysyttiin, mikä tekee sinun ongelmastasi niin erityisiä, ja vastaus oli: Koska ne ovat minun.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Muiden sisustusblogien esimerkin seuraaminen.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Tekstiä! Se on usein varsin kömpelöä ja kangertelevaa. Välillä tuntuu vaikealta ilmaista sanoin tarkoittamiani asioita.

Sairaasta lapsesta ei ole kaiketi reilua julkaista kuvia, rupesi vaan huvittamaan kuinka paljon lapsi alkaa muistuttamaan leluaan. Alkavathan kuulemma aviopuolisotkin muistuttamaan aikaa myöten toisiaan, puhumattakaan koirista omistajineen.

Kukkahulluutta osa 3

2011-02-25T23:42:00.000+02:00

Ei kahta ilman kolmatta, heh heh. Vähän väkisin oli keksitty tämäkin otsake muttei nyt parempaakaan tullut. Marketista ostin kauppareissulla ison vaaleanpunaisen ruusun joka näytti jo seuraavana päivänä surkealta kun sitä kuvasin. No ei se onneksi maksanut kuin euron mutta sitäkin enemmän maksoi herttalehti (9.90), joka oli sievästi laitettu valmiiksi purkkiin, jota en sinänsä olisi halunnut.

Aina sillointällöin on pakollista tavata ihmisiä, joiden elämä kulkee ihan eri sfääreissä kuin omani. Hyvä ettei herne mene nenukkaan kun joutuu kuuntelemaan itseään täynnä olevaa ihmistä, jonka ongelmat ovat tällaisia:

Oletteko lukeneet Sofi Oksasen Puhdistusta? No se on nyt niin paljon ollut julkisuudessa että kuuluu ihan yleissivistykseen tietää mitä siinä tapahtuu. Minä aion sen nyt lukea että osaan sitten keskustella kirjasta hienossa seurassa, olenhan menossa juhliin jossa...

Ja niin edelleen. Sama yleissivistyksen tuntija luki joskus jostain cosmopolitanista että naiset jotka käyttävät vihreää jakkupukua viestittävät olevansa älykkäitä ja rikkaita. Ja eikun vihreän jakkupuvun ostoon vaikkei ollutkaan lempiväri. Sama juttu hajuvesiostoksen kanssa, kun kerran Glorian mukaan vain rikkaat naiset käyttävät Chanel vitosta. Huomaahan tuon että harmittaa, minä olen niin tyhmä ja köyhä että ostan hajuveden sen tuoksun perusteella...

Ei kannata tietysti vetää herneitä nenään moisesta, niillähän on paljon parempaa käyttöä. Korvat!

Kuva täältä.

Arrghh.

Köyhät kyykkyyn. Ei parane kadehtia toisen onnea kun ei tiedä hänen salaisia surujaan. Tyyppi voi rauhassa ostella tuhannen neljänsadan käsilaukkuja, minä olen onnellinen suurista(?) säästöistäni ;-D Mutta rahallakaan ei saa kaikkea. Osaan taas arvostaa ihanaa miestäni, joka tekee aamuisin minulle aamupalaleivät evääksi töihin ja nousee aikaisemmin, että saa laitettua auton minulle lämpimäksi ja koirat ulkoiletettua ennenkuin lähden. Mies oli yhden illan poissa kotoa ja jouduin pihanperältä pimeästä ja kolmenkymmenen asteen pakkasesta hakemaan takkapuita. Takan sytyttäminen ei ole ihan meikäläisen bravuuri, tunti siinä vierähti ennenkuin edes sisällä olleet puut syttyivät. Ja koko sytyttämisprosessin ajan muksut "äiti.., äiti, äiti ja äiti" tunkivat vielä huomiota saadakseen minun ja takan väliin ja kaikki oltiin nokisia.

Suurista säästöistä puheenollen... Minulla on silmälasiresepti ihan niinkin tuoreeltaan kuin vuodelta 1991. Silmälääkärin mukaan olisin jo silloin tarvinnut lukulaseja. Pyh ja pah, ihan hyvin on nähty. Aivokuori kuulemma korjaa silmän virheet nuorella ihmisellä. Jotenkin tuo neljänkympin rajapyykki ja talven hämärä on tehneet tehtävänsä. On ollut pakko myöntää että lasit voisi olla joskus ihan tarpeen. Ja ihan extemporee googletin vähän ja tilasin ihan amerriikasta asti lasit omilla vahvuuksilla. Paketti tuotiin kotiovelle kuudessa päivässä ja hinta oli kuluineen rapiat kymmenen euroa.

Lasit on ihan sopivat ja tykkään että tuohon hintaan vielä kivan näköisetkin. Mukana oli vielä muovinen tuunailua kaipaava silmälasikotelo ja linssipyyhe. Kummasti on näkö parantunut, mikä ei ole välttämättä mikään hyvä asia. Meillä on siis hirveesti pölyä! Lasit täältä.

Kaikki kunnia Sofi Oksasen kirjalle mutta minulla on lukusessa tällähetkellä tämä:

Ihan kiva kirja muuten mutta yksi juttu ärsyttää. Miten ihmeessä kirjan kirjoittajat tai editoijat tms. ovat ajatelleet että kuvatekstit luetaan? Kirjan sivut päättyvät lähes poikkeuksetta kesken lauseen tai jopa kesken sanan. Kuvat on hienoja ja niitä tutkisi mielellään tekstin kanssa suurin piirtein samassa kohtaa, mutta jos niin tekee, unohtaa seuraavalla sivulla jo mistä lause oli edes lähtöisin.

Näiden hernetalkoiden puitteissa mitään yleissivistävää tuskin tarvitsee aloittaa.

Sydämellistä asiaa

2011-02-17T21:39:00.000+02:00

Pikainen postaus täältä sairastuvalta ;-/
Juuri kun sain koko perheen mahataudin jäljet pyykättyä, iski lapsille kunnon lenssu. Ensin sairasti Prinsessa ja muutaman päivän kuluttua Velmu. Reilusti on tullut poissaoloa töistä. Mutta vaihtoehdot on hieman vähissä kun miehen poissaolo työstä merkitsisi palkattomia päiviä. Kamalalta kuullostaa lasten yskä!

Mutta iloisempiin asioihin! Osallistuin Possumamman järjestämään ystävänpäivälahjatempaukseen ja lahja tuli niin hyvissä ajoin, että en osannut edes yhdistää koko juttuun. Lahjan lähettäjä oli Hertta jolle lähetin joulukalenteripaketin viime jouluna. Ystävänpäivälahjaksi Hertta oli tehnyt muovipusseja yhteen sulattamalla ihania erikokoisia pusseja. Tekotapa on tarkemmin selostettu Hertan blogissa, sinne pääset linkistä. Lisäksi paketista löytyi kauniita nenäliinoja (osuvasti), ihana lämpiävä sydän ja tietysti asiaan kuuluva kortti.

Oman pakettini lähetinkin Sudelle. Siihen laitoin itse tehtyjä saippuoita ja kynttilöitä sekä koristelemani tulitikkuaskin.

Ystävänpäiväksi ei tullut montaakaan korttia laitettua, niinpä kiertävät tekstiviestit olivat täälläkin kova sana. Yksi kivoista tekstariviesteistä meni jotenkin tähän tapaan:

Ystävä on kuin lempirintsikat,
tukee oikeissa paikoissa,
on lähellä sydäntä,
saa sinut näyttämään hyvältä
mutta niitä on tosi vaikea löytää!

Paras viesti jonka sain takaisin oli Mul onkin muutamat oikein hyvät. Kyllä, sydäntä lämmitti hauska ja omaperäinen vastaus.

Ja lämpöä on tarvittukin! Tympii ihan tosissaan nämä lumisateet+pakkaset! Takka on kuumana päivittäin. Tosin olen kyllästynyt siihenkin. Rumaan takkaan. Uutta ei ole tiedossa joten ostin Pajutilan alesta painavan ritelikön hämäämään ulkonäköä. Näkiköhän kukaan sen raahausoperaatiota, se oli ihan näkemisen arvoista?

Tähän loppuun vielä kollaasi sydämellisistä asioista.

Ystävä on iältään vanha tai nuori.
Luonteeltaan vakaa tai tulivuori.
Väliä ei sillä, miltä hän näyttää,
täysin harmaa tai värejä käyttää.
Kooltaan pieni tai xxl:lä,
vaan aitoa kultaa on sydän hällä!

Kiitos blogiystävät vierailusta ja ihanista viesteistänne!

Kukkahulluutta, osa 2

2011-02-11T18:36:00.000+02:00

Perunanarsissit ovat kukassa ja samoin hyasintit, jotka siis ostettu taannoisella ikean reissulla. Tuoksu on aikaas herttainen.

Harsokukista tein vielä kranssin, ne saavat siinä rauhassa kuivahtaa. Kranssipohjana Possumammalta niin tarpeellinen joulukalenterilahja.

Kranssi oli parempi kuitenkin sijoittaa korkealle hyllyn päälle, sillä juuri tuollaiset hörsötykset kiinnostavat kissoja tarkempaan tutkiskeluun.

Helmililjat venähtivät pitkiksi, leikkelin kukinnot ja jäädytin ne vedessä jäälyhdyn koristeeksi.

Yksi, mikä innostaa kissoja myös tarkempaan tuttavuuteen on traakkipuu. Lehtien kärjet on jo kiitettävästi pureskellut. Traakkipuu myös ikeasta 1€.

Anoppi lahjoitti vanhoja leluja, meillä kun ei niitä lapsilla juurikaan ole :-/
Pienen nuken otin koristeeksi. Nukella on tyylikäs viis-kuuskymmenluvun kampaus ja ohuet kulmakarvat.

Hyasintit mielletään vahvasti joulukukiksi, mutta tähän kukkahulluuteen ne sopivat ihan hyvin.

Lasten kanssa on pienoinen korttitehdas ollut taas pystyssä.

Alla oleva piirrustus on pojan tekemä. Tykkään siitä kuin hullu puurosta (tai siis minun tapauksessani kukista..)Tärkeää on huomioida pienet yksityiskohdat; pikkusisko isin olkapäillä, pojan paidassa batman-kuva ja huom huom! Äidillä on kruunu!!

Työpaineet ovat tällä hetkellä helpottamassa. Olen vihdoin saanut vuosia kestäneen taistelun jälkeen myönnytyksen työnantajalta sairauteni aiheuttamasta työrajoitteesta. Luulisi että hurraisin ja tuulettaisin. Mutta minä pillahdin itkuun. Päällimäisenä lähinnä häpeä ja epäonnistumisen tunne. Jälleen kerran sain todistettua mottoni osuvaksi (motto oikealla sivupalkissa). Mistään vakavammasta asiasta ei nyt oikeastaan ole kyse, ja tähän sopii toinenkin sanonta:

"Itkin kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes näin miehen, jolla ei ollut jalkoja!"

PS.Tämän olen kopioinut Ainosofialta ja koitan laittaa sanomaa omalta osaltani eteenpäin:

Vielä pieni toivomus blogien pitäjille - kommenttia jättäessä tulee monesti sananvahvistus ja se onkin usein syy miksi kommmentin jättäminen on niin vaikeaa - toisinaan vahvistukset ovat niin epäselviä ja saa monta kertaa kirjoittaa sanaa eikä tahdo onnistua. Sujuvampaa olisi jos tätä vahvistusta ei ole - tietenkin on jokaisen oma asia jos sitä haluaa käyttää. (tämän kohdan voi muuttaa -asetukset-kommentit-näytetäänkö sanavahvistukset kommenteissa - täppä kohtaan ; ei jos haluaa sujuvamman keinon kommenttien jättämiseen)

Kukkahulluutta ja arvonnan voittaja

2011-02-04T23:05:00.000+02:00

Kevät ja kukkaset. Nehän kuuluvat yhteen. Ja sitten se kuuluisa mopo taas karkasi. Ihan vaan euron esikkoja lähdin Plantagenista hakemaan mutta ei ole ensimmäinen kerta kun tarpeet senkun lisääntyy siinä paikassa. Leikkokukkiakin oli pakko saada, ja neilikoiden puuttuessa ostin nipun harsokukkaa. Se kestää aika kivasti. Laitoin pitsikoriin lasipurkin ja siihen vettä, ja veteen harsokukat. Tarkoitus oli ensin tehdä kukille ihan jotain muuta, mutta katsotaan vieläkö ehdin ennenkuin kukat kuivuvat. Pojalle ostin lihansyöjäkasvin ja tytölle tasapuolisuuden nimissä vaaleanpunaisen esikon.

Visiitti Ikeaan teki hulluudesta täydellisen, ostin vielä helmililjoja, krookuksia, perunanarsisseja, hyasintteja ja traakkipuun.

Tässä ne syylliset: kaksi valkoista esikkoa, joita varten lähdin kukkaostoksille.

Perunanarsissit laitoin soppakulhoon.

Pinkki esikko on multineen muovipussissa ja vanhassa varjostimessa. Vanha aikakauslehtipaperi peittää muovipussin reunan.

Valkoisia krookuksia kristallimaljassa.

Allidaalialta ja Inkivääriltä sain tunnustukset. Kiitos!

Tähän tunnustukseen kuuluu

kertoa itsestään 7 tosiasiaa.

Lisäksi tunnustus tulee antaa 15 blogille

eteenpäin ja käydä heille ilmoittamassa asiasta.

Olen päättänyt ottaa käyttöön (lähinnä itselleni!) vanhan-kunnon karkkipäivän. Useampi viikko on jo yritetty, eikä ainuttakaan ilman lipsahduksia. Tästä huolimatta namusten popsiminen on vähentynyt merkittävästi.
Tämä liittynee ikäkriisiin tai sentapaiseen, sillä olen (vihdoinkin) alkanut pohtia ikuisen nuoruuden mahdollista katoamista. (=Terveyttä)
Haaveilen kuitenkin skootterin hankinnasta.
Tosin syksyllä tuli vaihdettua autoa ja seuraavaksi vaihtoon menee miehen auto joten...Täytynee vaihtaa miehen auto skootteriin?
Jonkinlainen lottovoitto olisi ainoa ratkaisu. Tosin ei sekään sillä ei enää huvita lotota kun veikkauksen nettisivut muuttuivat niin ärsyttävän hankaliksi.
Auton vaihdossa oli hirveän suuri kiusaus ostaa söötti VALKOINEN pikkuauto.
Mutta käytännöllisyys voitti ja pihassa kököttää musta farmari.

Vaikka haaste olikin kiva ja muiden tunnustuksia on niin hauska lukea, en millään jaksa nyt lähteä linkittämään viittätoista blogia. Päätin ne nyt kuitenkin nimetä sattumanvaraisesti Arvonta-postauksen kommentoijista, napatkaa mukaan jos itsenne tunnistatte ja tunnustuksen haluatte vastaanottaa: Minna, Sariw, Tellihani, Mammeli, Anja, Pia, Seijastiina, Lennu, Piitu, Maelka, Mari, Helikaroliina, Misu ja Ruusa. Luultavasti moni on jo haasteeseen vastannutkin.

Lopuksi vielä kuva onnettaresta, joka nosti Vekarukselle kuuluvan palkintolipukkeen! Onnittelut voittajalle! Arvonta suoritettiin perinteisellä paperilappumenetelmällä. Lohdutuspalkintokin arvottiin pojan toimesta, ja sen saa tällä kertaa Sirpa. Lähetättekö osoitetiedot sähköpostilla, niin pistän paketit postiin. Sähköpostiosoite on sivupalkissa.

Kiitos kaikille osallistuneille!

Seka(vaa?)laista valitusta ja muutama linkki

2011-01-28T23:39:00.000+02:00

Titin blogin inspiroimana päätin esitellä uusimmat koruni. Iidan tekemän rukousnauhan olen ennenkin esitellyt, mutta se on niin ihana, että sitä voi esitellä useammankin kerran. Kannu on kirpputorilta.

Tamperelaisesta sisustusliikkeestä Vaalea huone sorruin ostamaan vähän bling-blingiä elämään. Rannekoru on samantapainen kuin Prinsessan joulukalenterista saama, nyt voidaan yhdessä säteillä. Oikeastaan olin käymässä pankissa, ja siellä asiointi kävi niin sutjakkaasti, että päätin käydä ostamassa viimeisimmän JDL lehden samalla parkkirahalla. Totuuden nimissä edullisemmaksi olisi tullut pinkaista suorinta reittiä pankista kotiin ja unohtaa euron parkkirahatappio. Vaalea huone ei siis myy JDL lehtiä, ei edes ymmärtänyt mitä oikein höpisen. Niin sitten hätäpäissäni ostin korun. Ja sitten ehdin vielä kävellä Akateemiseen kirjakauppaan ostamaan sen lehdenkin. Sillä euron parkkiajalla.

Piti kovasti miettiä miksi olisin ansainnut mokoman turhuuden kun en missään edes käy koruja esittelemässä. Piristystä kaamokseen?

Anoppi käväisi piristysmatkalla Pariisissa ja toi minulle lohduksi eiffelkorvikset. Kehua rätöstelin Anopin huomaavaisuutta työpaikan kahvipöydässä, johon ylilääkäri lohkaisi, että onneksi Anoppis ei käynyt Pisan tornia katsomassa.

Kesä oli hikinen.
Talvi viluinen.
Syksy niin haikea,
kevät on vaikea.

Kortti työkavereilta. Moni luulisi minun näyttäneen tuolta lapsena. Mutta minulla oli lapsena piikkisuora tukka ja olin laiha kuin keskitysleiriltä karannut.

Kuulun niihin lahjakkaisiin jotka osaavat valittaa kaikesta. Varsinkin vuodenajoista. Aina voi ainakin sitä syyttää masennuksesta. Koulu, joulu ja muut kiireet ovat ohi ja niistä ei voi enää valittaa. NAUTIN vapaudesta valita mitä tehdä. Ikävä kyllä valitsen liian usein sohvalla makoilun. Mieskin jopa ehdotti koulutukseen hakeutumista, jotta pääsisin tästä vetelyydestä.

Opiskelulla piti olla jokin major issue siinä problematiikassa, mitä minusta tulee isona. Nyt ollaan kuitenkin lähtöpisteessä, pelko persiissä ja ahdistus työkuvioista.

Vai onko se vaan niin että ahdistuksen määrä on aina vakio, se vaan muuttaa olomuotoaan?

Kirppareiltakaan ei ole löytynyt kummoisia aarteita pitkiin aikoihin. Tässäkin on tainnut löytyä saturaatiopiste. Saturaatio on kyllästystila, jolloin nesteeseen on liuennut jotain ainetta niin paljon kuin yleensä voi liueta. Tai Hirsjärveä lainatakseni kyllääntyminen on kytketty tutkittavien tapausten määrään; uusia tutkittavia otetaan mukaan niin kauan, kun uutta tietoa ei enää tule ja samat asiat alkavat kertaantua. Kaikkihan Hirsjärven tietävät.

Kirpparilta löytyi sentään pari ruostunutta kukkasiiltä ja lukko avaimineen. Näppärä aasinsilta:

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on kädessä avain ja lukko. Niillä se sitoo ystävät yhteen, niin kuin maamies pellolla lyhteen.

Olen joskus maininnut että käyn kolmen muun ystäväni kanssa joka toinen kuukausi jossain syömässä. Olemme tunteneet toisemme ala-asteelta ja käyneet säännöllisesti syömässä yhdessä yli kymmenen vuotta. Tapaamme toki muutenkin. Mutta harvakseltaan. Ensimmäistä kertaa tapaamisten historiassa oli olo, ettei yhtään huvittanut lähteä. Sohva kuiskutteli houkuttelevia. Mutta sain itseni pakotettua. Ja kivaa tietysti oli. Tämä oli siis eilen torstaina. Kävimme Trattoriassa, ja täytyy sitä kehua ihan vipittömästi! Ravintolassa oli hieno sisustus, vessat kivat, palvelu erinomaista ja ruoka todella maittavaa! Suosittelen erityisesti alkuruokasalaattia, se oli HYVÄÄ! Eikä edes pahan hintaista.

Freudin mukaan ihmiset nauravat samoille asioille silloin, kun heidän sisäiset ristiriitansa ovat sukua toisilleen.

En lähde ystäviäni syyttelemään.

Vanhat kakkulat on ostettu täältä.

Viime postauksessa esittelin niitä vähän parempia kuppeja (tai miten kukin katsoo..). Arkimukeina on erilaisia kissamukeja. Luonnollisesti. Työpäivän jälkeen on ihanaa vajota sohvalle, hörppiä kaffeeta ja lukea (katsella) sisustuslehtiä. Vakre Hjem tulee tilattuna. Mutta lehden asiakaspalvelussa on hieman puutteita, en taida tilausta uusia. Lautasella on tonnikalakuppeja ja kanttarellipiirasta. Kelpasivat kissallekin.

Kiitos kun jaksoitte valitusvirret loppuun asti. Ja suuret kiitokset tunnustuksista, palaan haasteeseen myöhemmin. Vielä ehtii mukaan arvontaan!

Kuvia ruokailuhuoneesta

2011-01-23T22:33:00.000+02:00

Ruokailuhuoneen vitriini on pullollaan "parempaa" kahvittelukalustoa. Välillä ihan pelottaa jaksaako hyllynkannattimet kantaa arvokasta kuormaa. Pääosin häälahjaksi saatu Villa Medici -sarja on aika kattava mutta koska sitä ei enää valmisteta, en sitä useinkaan uskalla kattauksissa käytää.

Siksi hankinkin aikoinaan toiseksi "paremmaksi" sarjaksi apilanlehden kissat. Sarjaa on vielä saatavilla jos jotain sattuisi särkymään. Tykkään hirmusti Rosina Wachtmeisterin tavasta kuvata kissoja, ja jokaisessa kahdessatoista kahvikupissa on eri kissakuva. Samoin pullalautasissa ja ruokalautasissa. Astiasto on kaikkea muuta kuin minä itse, räikeän värikäs ja iloitteleva. Siksi olenkin ollut enemmän kuin onnellinen ensimmäisestä Salaisen kirppisystävän tempauksesta, jossa Vaaralan Krisseltä sain kymmenen kupin astiaston valkoisia kahvikuppeja. Niitä käytän eniten. Niihin on mukava yhdistää teeman mukaiset servietit, esim. vaaleanpunaiset Prinsessan merkkipäivillä. Isomman joukkion kahvitukseen olen käyttänyt sekä näitä valkoisia kuppeja että erilaisten kukkakuppien kokoelmaa, jotka olen ostellut kirppiksiltä. Ne eivät vitriiniin mahdu.

Vitriinin päälle laitoin uuden varjoni. Ahdasta on sielläkin. Sisustamisessa en tunne sanaa kohtuus. Päivänvarjo varjostaa kukkataulua, joka on teetetty veljeni häiden heittokimpusta vuodelta -95.

Ensimmäinen kokeiluerä Runebergin torttuja on valmistunut. Maku ja ulkonäkö ei juuri saanut kehuja, mutta idea oli hyvä. Paistoin taikinan pienissä silikonisissa muffinssivuoissa, joissa tortun keskelle muodostui reikä. Sopiva täyttää vähän suuremmalla satsia hilloa.

Viikko sitten saamani ruusut ovat kadottaneet heleän pinkin värinsä mutta kuivuvat kuitenkin aika kauniisti.

Ihan pikku tovi vierähti erään syntymäpäivälahjani esille saamisessa. Syntymäpäivät olivat toukokuussa ja sain työkavereilta lahjakortin My country home sisustusliikkeeseen Tampereella. Sieltä ostin pitkän ja vaikean valinnan päätteeksi Jeanne d'Arc Living ikkunaraudan, joka meillä sitten vieläkin pidemmän harkinnan ja tuumailun päätteeksi sijoitettiin eteisen ja ruokailuhuone-keittiön oviaukkoon. Alla kuva raudasta eteisestä päin...

...ja keittiöstä päin.

Mukavaa viikonalkua, ja muistakaahan osallistua arvontaan!

Ostoksia Pajutilalta

2011-01-19T22:00:00.000+02:00

Alennusmyynnit eivät ole pahemmin tätä emäntää liikautellut, poikkeuksen teki Marjamäen Pajutilan -40% ale. En olisi sinne muuten hingunnutkaan mutta miehen täti kaipasi kyytiä niin pakkohan se oli (seli seli). Ensi viikonloppuna alennukset varmaankin nousevat 50:een prossaan, saa nähdä houkutteleeko se lisävarusteluun.

Sillä pelkästään tarpeellistahan sieltä hankittiin: pitsinen päivänvarjo, tarjotin, valkoinen pitsiliina ja peltinen mittamuki.

Ennen joulua tein kaksi jo kauemman aikaa havittelemaani kirjaostosta, ihan lahjana itselleni. Jenni Peltosen Koristellaan koti talveen ja Miia Seppälän Kaarnasydän ja sammalkranssi. Jälkimmäinen oli ehdottomasti parempi. Molemmissa kirjoissa oli paljon jouluun liittyviä askarteluja, mutta ne eivät rajoittuneet yksinomaan jouluun.

Yhtäkkiä tuli mieleeni että lähetin ennen joulua pienen yllätyspaketin Hollantiin Jamelialle. Pakettini sisälsi pehmeät järjestyssäännöt. Käykäähän kurkkaamassa Puukenkämaan elämää linkistä.

Muistakaahan osallistua arvontaan, edellisessä postauksessa.

Arvonta

2011-01-14T20:19:00.000+02:00

Niinkuin tuli luvattua, tiedossa on arvonta. Sadantuhannen käynnin ja yli kahdensadan lukijan kunniaksi arvon tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken pienen palkinnon. Pakettiin kuuluu sekalaisia osia, jotka kuvaavat omalla tavallaan blogia.

Pakettiin laitan A5 kokoisen kortin, kaksi kynttilää, kolme pientä silityskuvaa, itsetehtyjä saippuoita sekä kirpputorilta ostetun vanhan liinan. Liina ei ole enää kovin priimassa kunnossa, mutta taitava saa sen kunnostettua tai käytettyä askarteluihin. Itselläni oli alunperin tarkoitus tehdä liinasta tyyny, mutta motivaatio katosi matkan varrella.

Vaikka taitoa ei olekaan niin lahjoja on silti piisannut. Työkavereilta sain ihanan kannun valmistujaislahjaksi! Kannusta tuli heti mieleen kesä ja sangria...mmm.

Myöhästyneenä joululahjana sain miehen tädiltä ruukkuun istutetun kynttilän...

...ja vanhan ranskalaisen kynttelikön.

Kirpparilta löytyi vanha lokerikko, johon keräsin Prinsessan pieniä leluja. Ajatus ei ole ihan omani, alunperin idea on lähtöisin Mirvan kommentista postaukseeni täällä. Muillakin olen vastaavia ideoita havainnut. Lokerikossa miellytti sen kulunut ja vanha olemus sekä lastenhuoneen seinään sopiva väritys.

Moninkertaisen virkkauksen ja purkamisen seurauksena sain vihdoin tehtyä vessan lattialle maton. Lattia pitäisi vielä kunnolla kuurata mutta voimat on menetetty virkkuutaistolle.

Kiitoksia kaikille ihanille kommentoijille ja tervetuloa uudet lukijat!

Uusille lukemille

2011-01-02T17:41:00.000+02:00

Syvään kumarran ja kiitän kaikista ihanista kommenteista! Vuosi on vaihtunut uusiin lukemiin ja niin on kävijälaskurikin aloittanut uuden kierroksen kun satatuhatta kurkistusta on tullut täyteen. Tällaisen lukeman kunniaksi on tarpeen järjestää arpajaiset, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa, kunhan keksin sopivan palkinnon.

Sivupalkista löydät linkin Possumamman sivuille, joista tilasin ihania peltisydämiä. Tykkään! Niitä on kiva ripustella minne vaan!

Joulupukki oli tänäkin vuonna anteliaana, sain lahjaksi mm. alakuvassa Prinsessan kokeilussa olevat VALKOISET kuulokkeet! Kyllä valkoisilla vaan kuulee niin paljon paremmin...

Uuden vuoden juhlatkin on juhlittu. Pöytää kattamassa Prinsessa, joka hienosti osasi valita joulukalenterista saamani servietit ja niihin sopivat servietinpidikkeet (oikeasti paikkakortinpidikkeet).

Löysin joku aika sitten kirpputorilta turkoosin pitsiliinan ja konevärjäsin sen mustaksi. Ihmeen hyvin väri tarttuikin, mutta liinakin sitten kutistui.

Puolivalmiiseen tyynyliinaan silitin enkelinkuvan ja ompelin vähän pitsiä ympärille.

Pyöreä tyyny on ostettu kodinykkösestä.

Tasetit on häädetty lintuhäkistä ja sinne laitoin vielä talvivaloja, miehen tädiltä saamani madonnan ja työkaverilta saadun joutsenen.

Joulukalenterin 24. luukku

2010-12-24T13:35:00.000+02:00

Viimeisestä luukusta löytyi ihana naulakko. Kiitos Possumammalle!

Joulukalenterin 23. luukku

2010-12-23T19:47:00.001+02:00

Yksi yö jouluun! Olen iloinen, onnellinen, helpottunut, stressitön, energinen ja juhlamielellä. Edellisestä huolimatta tai ehkä jopa siksi seuraa huonot uutiset: kaappeja ei ole siivottu, ei kauheasti muutenkaan. Flunssa yrittää väkisin vääntää otettaan, mutta minä taistelen! Työkavereille väsäsin viime yön pieniä joululahjuksia, niistä tuli hyvä mieli ainakin itselleni. Kavalkadissa oli Hertallekin jo prototyyppeinä lähetettyjä purkkikynttilöitä ja saippuoita. Lisäksi korteissa oli käytetty jälleen kierrätys-cd-levyjä. Yksi ja tämän joulun ainut kukka"korikin" tuli askarreltua.

Kukkapurkki on tehty muovisesta jouluvalopurkista. Reunat on vahvistettu ilmastiontiteipillä ja purkki päällystetty vanhalla nuottipaperilla ja pitsillä. Koristeena oleva medaljonki on Talo maalla-nettiputiikista.

Ihana lahja jälleen joulukalenterista!

Huomenna avataan joulukalenterin viimeinen luukku. Kylläpä joulukuu on mennyt nopsaan! Näitä päiviä tulen kyllä kaipaamaan. Jokaisena päivänä on ollut jotain kivaa tiedossa.

Viime jouluna jo lupailin esitellä omia makaroonienkeleitäni Margen esiteltyä omiaan. No, tässä nyt hieman myöhässä.

Osa enkuleista on säilytyksessä rikkoontunut, joten korjailin niitä ja siksi ne ovat kaikki vähän erivärisiä ja -vaiheessa. Kaikki paitsi pää ovat makaroonia, myös pään päällä oleva tähtirenkula.

Kohta aloitamme miehen kanssa pakittienpaketoimistalkoot! Samalla juodaan glögiä ja kuunnellaan joulumusiikkia. Lapsia jännittää; huomenna se pukki tulee!

Joulukalenterin 22. luukku

2010-12-22T23:51:00.000+02:00

Kalenterista tänään: upeasti patinoitunut vanha maljakko.

Possumamma taisikin tietää, että minulla on samanlainen, nyt niitäkin on kaksi!

Joulu lähestyy ja kiire kiihtyy.

Joulukalenterin 21. luukku

2010-12-21T22:13:00.001+02:00

Joulukalenterista löytyi tällä kertaa keittiöpyyhkeitä. Sopivia joulunaikaan, muttei kuitenkaan liian jouluisia. Kiitos! Keittiökaapiston alapuolelle on viritelty ledilamppurivi, ei jouluvaloja sentään.

Tänään on paketoitu viimeisimpiä paketteja...

...koristeltu lasten kanssa taloa...

...ja kohta Joulupukin reki on valmis matkaan!

Joulukalenterin 20. luukku

2010-12-20T21:52:00.000+02:00

Ulko-oveen on saatu vihdoin jouluinen kranssi. Keskellä oleva lasityö on viimejouluinen lahjani.

Tässä vielä kuvaa rullasta ja uudesta karkkikuusesta.

Tuli sitten törsättyä ja hankittua jokajouluinen sypressi. Koristelua kaipaa.

Joulukalenterista tulikin tällä kertaa suklaata. NAM!

Joulukalenterin 19. luukku

2010-12-19T20:56:00.000+02:00

Tämän päivän lahja on rautalankasydän. Tykkään! Kiitokset Possumammalle!

Veljen lapset toivoivat joululahjaksi ainoastaan makeaa. Saamansa pitää. Tein molemmille oman karkkikuusen vanhaan pahviseen lankarullaan. Yhteen kuuseen upposi kaksi laatikollista namua. Lisäksi tein kummallekin oman joulusydämen ja sisälle pieni rahalahja.

Sydämelliset kiitokset kaikille viime postaukseen kommentoineelle!

Joulukalenterin 18. luukku

2010-12-18T22:21:00.000+02:00

Tänään aukaisin kirppisystävän kahdeksannen paketin. Tämä olisi siis pitänyt avata jo aiemmin, mutta innokkaana avasinkin kahdeksantena päivänä kahdeksannentoista päivän paketin, joten nyt sitten näin päin. Ja mitä sieltä tulikaan! Toivomani mantelimylly. Ihana! Tykkään ihan mielettömästi! En ole näitä vielä itse kirpparilta bongannut, joten Possumamma on kyllä tehnyt mahtavan työn aarteen löytämiseksi. Kiitos!

Halpahallista löytyi parilla eurolla enkelivalosarja, väreiltään ihan passeli lastenhuoneeseen.

Tänään sain todistuksen koulusta, ja juhlimme tärkeän koulukaverin kanssa sitä syömällä Siperiassa Tivolissa (Tampereella) lämpimät leivät ja joimme glögiä. Suosittelen paikkaa, erinomaiset leivät. Kiitokset ML, ilman sinua en olisi koulua jaksanut loppuun.

Joulukalenterin 17. luukku

2010-12-17T23:48:00.002+02:00

Tämän päivän yllätyksenä olivat pienet enkelin siivet. Minulla olikin jo muutama joten lisävahvistus oli vain hyväksi vanhalle karahkalLe.

Sopivat myös kynttelikön koristeeksi.

Ja kranssin!

Joulukalenterin 16. luukku

2010-12-16T20:52:00.000+02:00

Joulukalenterin 16. luukku sisälsi kranssipohjan. Hyvä, hyvä, näitä tykkään tuunailla! Kranssin keskellä on kynttiläkokeiluni. Kaadoin sulaa kynttilämassaa vanhaan kakkuvuokaan ja annoin jäähtyä. Kuvusta irrottamisen jälkeen tein massan läpi reikiä, joihin työnsin sydänlangan. Ans kattoo kuinka kynttilän poltto onnistuu.

Kerrostarjottimeen ostin vähän herkkuja, nämä eivät tosin jouluun asti säily.

Joulukalenterin 15. luukku

2010-12-15T21:04:00.000+02:00

Tänään paketista paljastui hienot vanhat sakset. Taitaa Possumamma tietää että tässä taloudessa on sakset aina kadoksissa. Saksia ei ole koskaan tarpeeksi, saatikka sitten liikaa!

Tässä vielä hieman huonolaatuisia kuvia rinsessan joulujuhlapäivästä. Tukkaa käännettiin vähän rullilla, tosin vauhdissa suortuvat palautuivat ennalleen. Voi sitä riemua ja laulun määrää!

Joulukalenterin 14. luukku

2010-12-14T20:19:00.000+02:00

Tänään joulukalenteripaketista löytyi kerrosvati! Jouluna ihan ehdoton pikkuherkkuja varten, mutta nyt paremman puutteessa (kun suklaatkin on jo syöty) laitoin vähän tuikkuja, niiden valo heijastuu kivasti.

Ystävältä sain ihanan paketin myös ja siinä oli kauniisti paketoitu vanhan näköistä saippuaa ja kaksi valkoista monogrammein koristeltua liinaa. Kantriinasta ostin vastikään lautasliinarenkaita, ja kokeilin niitä nyt näiden pellavaliinojen kanssa.

Vanhaan lintuhäkkiin laitoin vähän koristuksia. Osa taseteista on venähtänyt lintuhäkin kattoon asti. Häkissä on myös lahjaksi saatu madonna.

Myös amaryllis on venähtänyt ja painavat kukat vaativat tukea. Kätevän emännän kaikki tukikepit ovat jossain pihamaalla lumen alla, joten tuikkasin tueksi anopilta realisoidun enkelikepin.

Joulukalenterin 13. luukku

2010-12-13T22:08:00.000+02:00

Kiitos!