Tämän postauksen tekeminen ei ole ollut helppoa. On niin paljon sanottavaa ja julkaisemattomia kuvia. Ja sitten, lopulta ei kuitenkaan osaa sanoa mitään. Aika kuluu, ja blogitauko pitenee. Syksyn menetykset painavat mielessä, tuntuu pinnalliselta näyttää mitään sisustuskuvia kun päällimmäisinä elämässämme on ollut suru ja huoli.
Syyllisyyden ja murheen keskellä on ollut myös itsekkäitä ajatuksia. Tällä hetkellä minulla on vain kaksi lemmikkiä. Pulmu-koiruli, 3 ja puolivuotias seropi, sekä 17 vuotias Maine Coon kissa Demi. Näin köyhä lemmikkistatus on ollut minulla viimeksi 20 vuotta sitten. Itsekkäästi kehtaan ajatella kuinka MINÄ pärjään jos/kun aika toisesta rakkaasta jättää!!
Syystäkin olen ollut hieman huolissani varsinkin Demistä. Vihdoin vein Demin eläinlääkärille tarkastukseen, vaikka mitään erityistä en sen käytöksessä ole huomannut. Selvisi munuaisten vajaatoiminta ja sydämen sivuääni. Nyt loppui kisulilla karjalanpaistin mässäily, ja ruokavalio on nyt täysin rajattua. Lisäksi ohjelmaan tuli jokapäiväinen sydänlääke.
Kylläpä mieli osaa kerätä syyllisyyttä. Kun väkisin tunkee lääkettä kissan kurkkuun, saa aluksi niin töykeän katseen vastaan, että luulee kissan vihaavan ikuisesti. Mutta toisin kuin ihmissuhteissa, kissa ei hylkää 17 vuotista ystävyyttä pienen erimielisyyden vuoksi.
Kaiken mielipahan keskeltä löytyy yllättäen myös onnellisia hetkiä. Kuten silloin, kun Demi tulee vatsan päälle nukkumaan ja nukahdan sen lämpimään kehräykseen. Ja Pulmu, tuo hassu höppänä, on kuin minä itse. Sitä on vaikea innostaa aamukuudelta reippauksiin. Tosin viikonloppuisin se herää ennen minua, ja tulee herättämään...
Ja kuten tavallista tänäkin vuonna joulu tuli aivan yllättäen, ilman varoitusta.
Työkaverilta olen saanut vanhat glögimukin kehikot, laitoin niihin sammaleeseen kääräisemäni hyasintit. Tarjotin löytyi kirppikseltä.
Prinsessani baletin joulujuhlassa.
Joulusuukkoja tonttulakilla.
Itse tehtyjä heijastimia lahjaksi.
Spesiaalille ystävälle spesiaali lahja. Vähän bling-blingiä.
Olen kiitollinen, ja liikuttunut kauniista, ihanista ja kannustavista kommenteista, joita olen saanut. Kiitos kaikille! Yksi mieleenpainuvimmista on ollut Mustakissan lähettämä runo:
Olen avaruuksien kissa,
olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa,
tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon,
jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden mutta palaan
uniinne toisinaan.
-Kaarina Helakisa: Taivaskissa-
20 kommenttia:
Jaksuja sinne<3
Oikein hyvää Loppiaista♥
Kiitos näistä suloisista kuvista!
Voi sinua!!!! Halauksia sinne!!! ♥
Ihania kuvia! Voimia sinulle :)
Paljon mukavata kateltavaa...Jännä yhteensattuma,naapurinrouva toi minulle tännään juuri samanlaisen piikkilankakranssin :)
Nyt vasta luin edellisen postauksesi, ja kyyneleethän siinä tulivat. Kaiken huipuksi tuo lopputeksti oli niin tunteellinen.
Liian monta eläinystävää elämäni aikana menettäneenä, tiedän, mikä valtava suru teillä on ollut sekä Papun että Lorun poismenon johdosta lyhyen ajan sisällä.
Kaikesta huolimatta haluan toivottaa sinulle Olivieno voimia & kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi alkaneeseen uuteen vuoteen ♥
Aivan mahtavat kuvat!
Oikein hyvää tätä vuotta sinulle.
Meillä on eläinystävämme, joiden elämänkaari on omaamme verrattuna lyhyempi, mutta meidän pitää elää se heidän tukenaan loppuun saakka. Se on raskasta, mutta emme voi sille mitään. Minulla on tässä selän takana vanha kani. Koiriin verrattuna kani on niin hiljainen ja paikoillaan tönöttävä, että suhde ei ehkä pääse niin läheiseksi, mutta silmissäni pyörii vesi jo pelkästä ajatuksesta, että tuo harmaa, vaatimaton ystävä päättää lähteä.
Minäkin vasta nyt luin edellisen postauksesi tippa linssissä. Kokemuksesta tiedän, miltä tuntuu menettää ystävä ja perheenjäsen. Loru on nyt koirien taivaassa ja pilvistä katselee perheenne päivittäistä elämää.
Mukava, että ole taas blogiin kirjoittanut ja tämän postauksesi kuvat on kaikki ihan hurjan upeita. Sinulla on taiteellista silmää ja herkkyyttä. Ihailen hyasinttejasi ja muitakin sisustusjuttujasi. Hienoja.
Mun on ollut ikävä sinun kauniita kuvia. Olen odottanut koska mielesi pystyy jälleen tänne. Kiitos kauniista kuvista ja tunnelmista. Voimia sinulle ja parempaa tätä vuotta toivottelen.♥
Paljon jaksamista sinne. Täällä kyyneleet silmissä luin tekstiäsi. Onneksi Demi on saanut elää pitkän elämän ja varmasti loppuun asti nauttii siitä. Ja voihan sillä olla paljonkin vielä aikaa jäljellä lääkityksen ansiosta, vaikka lääkkeen antaminen kissalle on kyllä kauheaa. Voisivat tehdä niistä namujen makuisia, jotta ei suotta tarvitsisi tapella.
Todella kiva, että jaksoit laittaa kauniita kuviasi esille pitkästä aikaa ja mukavaa, että pidit tuosta runosta- se on surullinen, mutta myös lohdullinen.
Kiitos ihanista kuvista ja postauksesta. Niin se menee..elämän kierto..lähdetään ja synnytään. Ilman että sille oikeastaan pystyy itse paljoakaan sanomaan.
Aika on ennalta määrätty...mutta iloitkaamme siitä kaikesta kauniista ja rakkaasta mitä meillä on...
Hyvää vuotta 2012....enkeleitä elämääsi toivottaa Vaaralan Krisse
Jaksamista sinulle! Hyvää alkanutta vuotta 2012 sinulle!
Ihana kuulla sinusta Olivieno. Olet astunut askeleen eteenpäin surujen keskeltä.
Ihastuttavia joulukuvia ja Prinsessa, ai miten onkaan soma♥!
Halauksia teille kaikille.
Kaisa
Ihania kuvia paljon:) Haleja ja jaksuja, on niin raskasta kun menettää lemmikkinsä <3
kiitos ihanista kuvista, ja voimia!
Kaikesta surusta huolimatta, sinulla taas ihania ihania kuvia ja niiden tunnelmia! Paljon voimia jaksaa!!
Voimahaleja minultakin!
Kaunista katseltavaa postauksessasi, vaikka kuinka!
Kaikkea hyvää ja kaunista sinulle sekä läheisillesi tähän alkaneeseen vuoteen!<3
Luin edellisen postauksesi Lorusta ja kyynelsilmin tätäkin nyt kirjoitan.
Voimia sinulle!
Lähetä kommentti