Hei sinä joka vierailet blogissani. Klikkaa oikeanpuoleisesta palkista nuolta, ja laita kaiuttimet päälle. Kerron kohta lisää.
Tämänhetkistä tilannettani ei voi kutsua suruksi. Vaikka ei se olisi kai väärin surra 14 vuotista ystävyyttä (kts ed. postaukseni). Papu syntyi poikueensa ensimmäisenä, katkaisin omin kynsin sen napauoran, kun emo ei vielä oikein ymmärtänyt mistä on kyse. Heti Papun ( =Bailando, Bali) synnyttyä päätin pitää sen itselläni..
Pahinta ei ole se hetki kun eläinlääkäri sanoo: sydänääneet ovat hiljenneet. Vaikka silloin kyyneleitä valuukin. Papu on nyt kissojen taivaassa. Pahinta on, kun huomaa, että olen päivän elänyt ilman ajatusta kuolleesta, rakkaasta lemmikistä. Elämä jatkuu, ainakin toisilla. Päivistä tulee ihan samanlaisia kuin edellinen. Mielessä on haikeus, melkein kaipaus surusta. Ole onnellinen siitä mitä sinulla on! Olen, olen!
Papun emo muistuttaa joka ilta että jotain puuttuu. Demi kutsuu iltaisin mourunnallaan pentuaan. Tai mitälie ajattelee. Sydäntäni koskee. Demi on nyt ainoa kissani. Pelkään koko ajan koska Deminkin aika katoaa.
Murheet kasautuu. Lorusta (collie) löydettiin kasvain. Ollaan päivä kerrallaan, ja katsotaan kuinka koira voi. Kasvainta ei voi poistaa. Ollaan kiitollisia jokaisesta hetkestä. Vieläkö jouluun? Vieläkö 12 vuotis syntymäpäivään? Kävimme vielä mökillä harvinaisen myöhään syksystä. Siellä Loru on aina tykännyt olla. Olikohan viimeinen kerta. Voiko joulua odottaa, voiko siitä iloita kun aika vähenee.
Olen lukenut blogiystävieni postauksia ja yrittänyt ammentaa niistä iloa ja ideoita. Paljon on mukaan tarttunut, mutta voimat ei riitä toteutukseen, ei liioin kommentointiin. Kiitos kauniista sanoista ja ajatuksistanne!
14 kommenttia:
Kaunis ja koskettava muistokirjoitus ystävälle.
Kaikki lemmikkien ystävät ymmärtävät tunteesi. Joskus on niin vaikeaa elää juuri siinä hetkessä. Joskus suree, joskus syyllistyy, pelkää... mutta rakkaita nuo karvakaverit ovat!
Jos on aikoja joilloin tuntuu, että surullisia asioita joudumme kohtaamaan liiankin paljon. Jokainen menetys on kuin sirunen sydämenrakkautta olisi poissa. Tiedän, ettei voi sinua vahvistaa kuin toivottaa sanoillani hyvää mieltä ystävä ♥
Voimia ystäväni <3
Voi sentään. Eläinystävistä luopuminen on aina kova paikka. Kaksi koiraani olen joutunut päästämään pois kivuista ja nämä nykyisetkin alkavat vanheta..ja kissani Helmi täytti juuri 14v.
Voimia!
Voimia teille kaikille surun keskelle<3
Voimia.
Sari Puumulista
You have a great great blog. Love the things you post and the latest post is one of my favourites! And I've actually been scrolling down your blog for the last 10 minutes.
Follow each other? :)
XO,
Lucija
WLL
Suru ei ole kaveri mutta sitä täytyy sietää. Se tulee varoittamatta nurkan takaa. Iskee puukolla ja lujaa. Riepottelee meitä. Mikään ei tunnu mielekkäälle. Kysytään, miksi!
Se kuuluu elämään, elämä opettaa vaikka joskus liian rajulla tavalla.
Rakkaan perheenjäsenesi poismenon johdosta halauksin,
Kaisa
Voi miten sydämeen käyvä postaus kipeästä asiasta. <3
Enpä mä osaa sanoa muuta kuin että paljon jaksuja.
Suru ja ikävä kulkee varmasti pitkään mukana. Yritä vain olla tuntematta syyllisyyttä niistä hetkistä, kun suru vähän hellittää.
Eihän se tarkoita ettei välittäisi tai olisi rakastanut... Luonnon lait ne pätevät tässäkin...kuoleminen kuuluu tähän elämään yhtälailla kuin syntymäkin. Vaikka kuolema on niin riipivää, repivää, ja ikävä kauheaa.
Toivottavasti saat voimaa yhteisten hetkien muistosta ja siitä tiedosta että mahdollistit rakkaalle/rakkaille lemmikeille hyvän elämän.
Voimia!
Ymmärrän tunteesi. Voimia suruun!
Sumi tuossa yläpuolella sanoi hyvin, kuolema kuuluu osana elämää, niinkuin ilo ja surukin yhdessä muodostavat sen Elämän. On hyvä osata suhtautua kuolemaan luonnollisena asiana, surra ja muistaa yhteisiä hetkiä rakkaudella. Kaikella on vain aikansa...niin meillä ihmisillä kuin eläimillä ja asioilla, jotka tapahtuvat.
Lämmin halaus,
Marge
Nyt halaisin jos olisin lähempänä, mutta tunne tämä kätteni lämpö kun ajattelen sinua ja toivotan syksyysi voimaa jaksaa.
Jaksuja<3
Voi surkujen surkeus! :`( Syvä osanottoni!
Toivottavasti koiranne selviäisi kasvaimensa kanssa ja voisi jatkaa elämäänsä ilman haittaavia vaivoja.
Halein,
Iidanunelmia-Iida -kolmen kisun emo
Lähetä kommentti