Lomasaldo

Lomapäivät vetelee viimeisiään. Huokaus. Mutta onneksi loma on ollut mitä onnistunein! Jos nyt ei ole vielä tullut tarpeeksi vauhkottua niin minä rakastan kevättä ja lomasäät on olleet aivan mahtavat! Lomaan on sisältynyt pikkuisen juhlia, paljon puutarhatöitä, vähän lasten spesiaaleja kuten elokuvissa ja Ikeassa käynti (!!), kylässä on käynyt ystäviä, joita olen tavannut edellisen kerran yli puoli vuotta sitten, shoppailua ja sopivasti omaa aikaa. Liian paljon on tullut leivottua, mutta tämä viimeisin kakku oli kyllä sekä maultaan että ulkonäöltään kuitenkin paras.

Hyytelökakun reseptin olen taas kerran itse soveltanut mm. sellaisen leivontagurun kuin Kinuskikissan ohjeista. Kyvyt ja kärsivällisyys eivät riitä esikuvani taidonnäytteisiin, joten olen yksinkertaistanut ja muokannut makumieltymysten mukaan ohjeita. Pohjaan tulee perinteinen keksi+rasva, tähän sopi erinomaisesti minttudominot. Täytteeseen käytin kaksi purkkia Flora vanillaa vaahdotettuna sekä purkin rahkaa ja tietysti levyllisen sulatettua tummaa suklaata. Hyydytys toimi neljällä liivatteella.

Kätsyt vinkit: rajallisen jääkaappiongelman takia käytän hyydyttämiseen pakastinta, jolloin tapahtuma on jonkinverran nopeampi. Paras etu tässä on kuitenkin se, että irtopohjavuoan reunat saa kauniimmin irti ja kakun siirrettyä ilman leivinpaperia pohjalla kakkuvadille. Irtopohjavuoan reunoja huuhtelen pienen hetken kuumalla vedellä, ja reunat irtoavat sopuisasti. Kakun voi tehdä ilman koristeluja pakastimeen hyvissä ajoin ennen h-hetkeä.

Täytteen hyydyttyä tein kiilteen kahteen desiin maitoa, alle desiin kaakaojauhetta, kaksi liiivatetta ja puoli desiä sokeria. Olen yleensäkin reseptien noudattamisessa aika suurpiirteinen. Katso tarkemmat ohjeet Kinuskikissan linkistä. Takaisin pakastimeen. Tunnissa kiille on tarpeeksi hyytynyt ja voin ottaa kakun tarpeen mukaan hieman ennen tarjoilua huoneenlämpöön tai jääkaappiin sulamaan. Koristeluun sopii parhaiten tuoreet marjat, tässä käytin ulkolaisia mansikoita. Maku ei tietenkään ole mitään verrattuna kotimaisiin ja siksi lisäisin ehkä puoli desiä sokeria täytteeseen kun seuraavan kerran teen kakun äitienpäiväksi anopilleni, joka ihastui kakkuun ihan totaalisesti.

Kun julistin, että lomasäät ovat olleet ihan täydelliset, en yhtään liiottele, sillä muutama viileämpi päivä oli loistava tilaisuus tehdä sisätiloissa niitä rästitöitä, joita olen jo pitkään hautonut. Yksi tällaisista oli lasten sänkyjen uudet sängynpeitteet. Tähän mennessä käytössä on olleet kaupasta ostetut, mutta koska lapset jyrkistä kielloistamme huolimatta aina vaan kasvavat, pojan sänkyä on täytynyt pidentää ja vanha päiväpeite on ollut aivan liian pieni. Olen pitkään keräillyt sopivia kangaspaloja eri lähteistä, ja tilanne kangassäilytyksessä on katastrofaalinen. Joka hylly tursuaa ihania kankaita odottaen sopivaa luovaa hetkeä. Ihmettelen vaan miksen ole aiemmin tätä tehnyt sillä tilkkutyö oli varsin nopea, kaksi päivää kankaiden kastelu ja tikkaaminen mukaan luettuna. Päällisen tilkkutyössä käytin kymmentä eri kangasta, Linumia, Ikeaa ja Laura Ashleyta muunmuassa. Takaosaan käytin kierrätyksen nimissä vanhaa parisängyn peitettä ja reunukseen kirpparilta ostamaani verhokangasta. Peitteessä on paljon ruutua, raitaa, vihreää, sinistä ja beessiä sekä pikku ripaus kukkakuvioita reunassa ja muutamassa tilkussa. Juuri sopivasti että tasapaino äidin romantiikan ja pikkumiehen maskulinisuuden kanssa säilyisi ;D

Käsin ommeltavat tikkaukset ja reunus olivat suorastaan terapiatyötä, ihanaa, vaikka yleensä olenkin niin hätäinen kaikessa. Olen varsin tyytyväinen työhön, ja niin oli asiakaskin (heh, siis poika!), ainoa mikä vähän nyt nolottaa on se, että meillä on ollut joskus tuollainen (sisäpuolen) päiväpeite!

Tytön sängynpeite on vielä tekemättä, kankaat odottavat kutistusta. Kuvassa vanha päiväpeite.

Kirpputorilta tuli ostettua jo jokuaika sitten piianpeili, Prinsessalle niin mieleinen. Nyt tuli vasta kuva näpsäistyä, yläkerrassa kun kameran kanssa pyörähdin. Hintaa ostokselle tuli kymmenen euroa.

Yläkerrassa kun ollaan, näpsäsin vielä kuvan kyntteliköstä, johon olen lisännyt ulkona ruostuneet ruusut.

Sermin valkoisten vaatteiden kokoelmaan lisäsin vielä kastemekon, joka on viimeksi ollut Prinsessalla viisi vuotta sitten. Sama kastemekko oli tietysti sinisin koristein Velmun ristiäisissä, ja alunperin Armaallani vauvana. Miksi sitä suotta kaapissa siis piilottelisi.

Kukkia on ostettu ja saatu. Kuvassa pyörien kilpa-ajot.

Runkoruusun sain äidiltäni.

Pääsiäisen jälkeen tetejä myytiin Prismassa kymmenellä sentillä. Kuka voisi vastustaa? En minä.

Olen aivan hullaantunut kärhöihin, mutta ikävä kyllä harva selviää pihallamme talvesta. Taas ostin uusia...

Jouluruusussa on kukka! Aika vaatimaton ja hieman kärsivän näköinen, mutta kuitenkin!

Onnenpensaan keltaiset kukat ovat vaan niin riemastuttavat! Pensas kukkii ensin ja tekee vasta sitten lehdet.

Ensimmäiset tulppaanit kukkivat.

Varaaston seinustalla on valkoisia orvokkeja.

Oikein rentouttavaa äitienpäivää kaikille!