Silmälasit

 Kuinka monet kakkulat yksi ihminen tarvitsee?

Yhdet?

Kahdet?

Kolmet?

Neljät?

No ainakin viidet!

Viidet uudet silmälasit kahdessatoista päivässä omilla vahvuuksilla keskim. 10€/lasit. Täältä.

Paljon kuulee puhetta blogien pinnallisuuksista, tässä sitten sitä.

Nähdään,

Valoa!

Kun kolmen viikon virustauti ei anna merkkiäkään antautumisesta, saa jo muutamana päivänä havaittu outo valoilmiö suuta väkisinkin virneeseen. Aurinko! Se ei olekaan kadonnut!

Voimat on olleet vähissä, eikä jouluverhoja jaksa vieläkään vaihtaa. Sen sijaan vaihdoin pöytälamppujen varjostimet kukallisiin.

Kukkavarjostimet on joku vuosi sitten ostettu Marjamäen Pajutilan alesta, eikä kertaakaan käytetty. Into vähän laimeni, kun huomasin miksei, ne eivät näet millään meinaa pysyä suorassa lampun päällä. Voimat on kulutettu loppuun eikä takaisin ole paluuta muutamaan päivään ; /

Tällaiset varjostimet siis aiemmin.

Samaisen pajutilan tämänvuotisista alennusmyynneistä löytyikin olkkariin uusi kattovalaisin, ruostuneen näköinen kattokruunu.

Vanha, tuunattu valaisin alkoi ihan auttamatta tympiä, ja lähtikin kiertoon viime viikolla. Vanhan valaisimen tarinan löydät täältä.

 

Yläkerran toilettikin sai vihdoin kattolampun, sekin on ollut laittoa vailla paketissaan pari vuotta. Mieheltä tuli siihen jyrkkä EI, lyö kuulemma siihen päänsä, mutta pari kikkakolmosta ja lamppu on katossa ja isommiltä älähdyksiltä on vältytty. Ähäkutti, et vaan viitsinyt sitä laittaa, ota sitten pois jos viitsit.

Marraskuussa saatiin vihdoin valoa myös ruokailuhuoneeseen, johan se on kuusi vuotta kynttilöiden ja kattospottien varassa ollutkin. Paitsi että nyt on kaikki spotit rikki, tai oikeastaan muuntaja.

 

Lampunkupu sopii kuluneisuudenilluusiollaan olkkarin ruostuneeseen kruunuun, tosin tässä kuvassa vielä taustalla näkyy vanha lamppu. Anoppi kertoi tietysti pyytämättä oman mielipiteensä, ja se ei ole samansuuntainen kuin omani.

Tämä kupu on ostettu Casamonicasta, liikettä suosittelen erittäin paljon ystävällisen omistajan ja kohtuullisten hintojen takia.

Oikeastaan tämä postaus sai alkunsa Pian oliivipuupostauksesta, ihan loogista, ja halusin näyttää oman "ollieni". Ennakkoluuloista poiketen puu on pysynyt elossa (kop kop) koko pitkän talven, välillä luonnovalottomassakin tilassa, yksinomaan kirpparilta ostetun roikan kukkavalon ansiosta. Välillä käymme ollien kanssa yhdessä suihkussa, siitä me molemma virkistytään, eikä ihan kauheasti lehtiä ole varissut.

Allalla kuva juuri ostetusta olliesta heinäkuussa.

Niikuin monet koirat ja omistajat alkavat aikaa myöten muistuttaa toisiaan, niin mekin ollien kanssa ollaan melkein kuin kaksi marjaa. Ei nyt ehkä tuon siron varren osalta, mutta molempien yläpää kaipaa ihan selvästi saksia...

Saint Pauliat oikein huusivat päästä ostoskärryihini ruokaostoksilla.

Erittäin vihjailevaan sävyyn kysyin mieheltä, kuinka paljon kuvittelee maksavan vaimon ilahdutus. Vastaus: vain 1.50€. Halpa Hallista. Ite ostin.

Esikon lisäksi mukaan lähti myös krysanteemi, samaan hintaan. Söpö pieni valkoinen, ihan kuin minä!

Loogisen ajattelun mestarina palaan viime postaukseen. Siihen piti vielä lisätä kuva ah, niin ihanasta valkopitsisestä kesälaukusta, viime vuoden ostos Kappahlista. Prinsessa oli niin kade, mutta löydettiin parilla eurolla kirpiltä vähän samantapainen, ruskea. Tytön kanssa ollaan NIIN samikset! Keskimmäinen virkattu on myös kirpiltä, kahvoille oli jokin käyttöidea, mutta unohtunut.

Taustalla näkyy henkarituunauksia.

Iloa ja valoa päivääsi,